Todella uskottavaa unissakävelyä

26.1.2019 Vincenzo Bellinin ooppera La sonnambula (suom. Unissakävelijä) Deutsche Oper Berlinissä

Vincenzo Bellinin La sonnamnula on musiikillisesti hieno bel canto -ohjelmiston herkkupala, joka sisältää lukuisia upeita aarioita, duettoja ja muita numeroita. Olen nähnyt teoksen vain kerran aiemmin ja siitäkin on kai yli kymmenen vuotta, joten tämä esitys tuli oikein tarpeeseen. Kyseessä oli Berliinin ensi-ilta, mutta produktio on peräisin Stuttgartista vuodelta 2012.

Toteutuksesta on vastannut kolmikko Jossi Wieler ja Sergio Morabito (ohjaus) sekä Anna Viebroeck (lavastus, puvustus). Esityksen päätyttyä he saivat tuntuvat suosionosoitukset, joihin kuitenkin sekoittui hyvin voimakas buuauskuoro. En ymmärtänyt tämän syytä – minä pidin näkemääni toimivana, sujuvana ja piristävänä. Tuntui siltä, että buuaukset oli tarkoitettu ohjaajille. Oliko närkästyksen kohteena se, että kreivi Rodolfosta oli tehty kuvottava hyväksikäyttäjä, joka makasi ensin Lisan ja perään Aminan kanssa? Olivatko veriset lakanat ja vaatteet liikaa? (Osa yleisöstä muuten nauroi niille!) Mielestäni idea toimi oivallisesti ja nosti esiin tuon ajan asenteet: Morsiamen piti ilman muuta olla neitsyt avioon mennessään ja tämän rikkova syntinen nainen ansaitsi yhteisön hylkäämisen. Miehellä ei tietenkään ollut mitään osaa tai arpaa saatika vastuuta tapahtuneesta – nainen oli syyllinen ja mies jatkoi elämäänsä ilman mitään seurauksia! Tässä tuotannossa kreivin vakuuttelu Aminan viattomuudesta kuulosti erityisen irvokkaalta.

Ohjaajat olivat ripotelleet näyttämölle paljon pieniä kivoja tapahtumia, joita piti osata tarkkailla ja poimia esimerkiksi kuorolaisten esittämien kyläläisten joukosta. Oliko muutaman kerran näyttäytynyt henkiolento Aminan äiti, mihin heidän yhdennäköisyytensä tuntui viittaavan? Oliko hän kreiville tuttu – siksikö Aminan kasvot ja etenkin silmät toivat ensinäkemältä kreivin mieleen muistoja? Henkiolento näytti repsottavine vaatteineen raiskauksen uhrilta – oliko kreivi siis harrastanut tätä lajia jo nuorempana? Kaikenlaisille poluille sitä ajatukset lähtivätkin harhailemaan...

Huipputasoinen kuoro ansaitsee osuudestaan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, niin oli hienoa kuunneltavaa! Eikä solisteissakaan jääty huonommaksi: Alexandra Hutton (Lisa) ja Venera Gimadieva (Amina) olivat uskomattoman hienot sopraanokyvyt, joille Bellinin kiemurat eivät näyttäneet tuottavan vaikeuksia. Aivan ensiluokkaista! Helene Schneidermanilla (Teresa) oli hienostunut ääni ja Ante Jerkunican (Rodolfo) lämmintä bassoa olisin voinut kuunnella tuntikausia. Jesús León (Elvino) selvisi raskaasta tenoriosastaan kunnialla, vaikka pari kertaa yläsävelet eivät onnistuneet ihan täydellisesti.

Produktion kapellimestariksi oli kiinnitetty Diego Fasolis, mutta hän "vetäytyi tehtävästä" harjoitusperiodin lopulla. Syytä tähän ei kerrottu julki, mutta tilalle värvätty Stephan Zilias onnistui tehtävässään varsin hyvin. Ehkä parissa kohdassa ajattelin, että orkesteri soittaa kovin raskaasti; mielestäni Bellinin musiikki olisi kaivannut lisää ilmaa ja kepeyttä. Mutta hyvä kokonaisuus ja varsinkin balansointi toimi erinomaisesti.