sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

"Pois puute, pois kurjuus"


27.6.2020 Wagnerin lumoissa -konsertti Pyhän Laurin kirkossa Lohjalla

On kulunut tasan kolme kuukautta edellisestä blogijulkaisustani ja runsaat 3,5 kuukautta siitä, kun viimeksi olin kuuntelemassa elävää musiikkia. Edellisessä kirjoituksessani harmittelin sitä, kuinka koronaepidemia tuhosi unelmakevääni ja sittemmin samaa tietä meni kesäkin. Ei tullut perinteistä alkukesän Saksan-reissua, johon olisi sisältynyt sekä Hallen että Göttingenin Händel-festivaalit ja Leipzigin Bach-festivaali. Cancelled-listalle päätyivät muutkin ulkomaanmatkat, mm. Bad Wildbadin Rossini-festivaali. Kotimaisesta tarjonnasta pyyhkiytyivät pois Ilmajoen Musiikkijuhlat, Savonlinnan Oopperajuhlat, Mikkelin Musiikkijuhlat, Joroisten Musiikkipäivät, Urkuyö ja Aaria sekä monet muut kesätapahtumat, joiden tarjonnasta olin aikeissa nauttia. Todellakin Taistojen tiellä on tässä joutunut kulkemaan! Onneksi monen oopperan ja konsertin on ilmoitettu toteutuvan ensi vuonna.

Mutta nyt tallenteisiin ja striimauksiin tyytyminen päättyi lopultakin! Koronarajoitusten purkaminen sai aina aktiivisen ja yritteliään OperArt Jyrki Anttila Oy:n polkaisemaan pystyyn oopperakonsertin nopealla aikataululla jo kesäkuun puolelle. Esityspaikkana oli Lohjan Pyhän Laurin kirkko, jonne uskaltautui kohtalainen määrä oopperan ystäviä; osallistujamäärää oli toki rajoitettu turvavälien vuoksi. Kirkkosali oli onneksi pysynyt miellyttävän viileänä, vaikka ulkolämpötila oli peräti +31 °C.

Wagnerin lumoissa -konsertin ohjelmassa oli kaksi konserttiversiona kuultua oopperanäytöstä. Molempien pianosäestyksestä vastasi Hans-Otto Ehrström. Alkuun kuultiin Valkyyrian ensimmäinen näytös, jonka Jyrki Anttila esitteli lyhyesti. Solisteina lauloivat Anttila (Siegmund), Miina-Liisa Värelä (Sieglinde) ja Timo Riihonen (Hunding).

Esitys oli LOISTAVA ja ennen kaikkea Anttila oli elämänsä laulukunnossa. Olen hyvin harvoin kuullut häneltä yhtä vaikuttavaa oopperatyötä, ehkä vertoja vetää vain Tallinnan taannoinen Cardillac. Ihailin mykistyneenä Anttilan eläytymistä, kestävyyttä ja äänen kiinteyttä. Ja miten selkäpiihin käyvän Wälse! Wälse! -huudon hän kajauttikaan! Tässä meillä on ensiluokkainen heldentenori ja en voi kuin ihmetellä, miksi Kansallisoopperan "kotimaiseen" Ringiin piti kiinnittää Siegmund Ruotsinmaalta. Anttila sentään kuuluu talon omaan solistikuntaan!

Värelän sävykästä ääntä ja kaunislinjaista tulkintaa oli ilo kuunnella. Riihonen julmisteli oivallisesti Hundingina ja sai äänivaroillaan koko kirkon resonoimaan. Ehrström selvisi kunnialla Wagnerin sakeasta pianosatsista, vaikka kirkkosalin akustiikka toisinaan puurouttikin sointia.

Lyhyen väliajan jälkeen Jaakko Kortekangas esitteli illan toisen numeron, joka oli Tannhäuserin kolmas näytös. Hän lauloi itse Wolfram von Eschenbachin osan; muut solistit olivat Jyrki Anttila (Tannhäuser) ja Miina-Liisa Värelä (Elisabeth, Venus). Erinomainen oli tämäkin esitys. Kortekangas lauloi kokeneen ja rutinoituneen baritonin varmuudella, romanttisen sielukkaasti ja kauniisti fraseeraten.

Wagnerin upea musiikki ja osaavat esiintyjät tärskäyttivät sisälleni sellaisen energialatauksen, että kotimatka meni kuin sumussa. Konsertti toistetaan 9.8. Savonlinnassa. Sinnepä siis kaikki, joilta tämä Lohjan esitys jäi väliin!