Fantastinen päätös konserttivuodelle
20.12.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Anssi Karttunen, sello, Karita Mattila, sopraano & Kari Kriikku, klarinetti Musiikkitalossa Helsingissä
No nyt oli (taannoista pääministeriämme mukaillakseni) aivan fantastisen upea ilta! Konsertti alkoi Debussyn Faunin iltapäivällä, jonka raukean hyväntuulinen tunnelma oli juuri paikallaan sateisen synkkään ja pimeään Helsinkiin. Huilusoolon soitti orkesterin oma Yuki Koyama. Toisena kappaleena kuultiin Magnus Lindbergin Sellokonsertto nro 2, joka sai Suomen ensiesityksensä vasta nyt (tai tarkemmin sanottuna pari päivää aiemmin, kun RSO soitti saman ohjelman ensimmäistä kertaa). Pidin konsertosta kovasti - siitä löytyi yllättäen ihan romanttista ja muhkeaa jousilinjaa sekä mm. kivasti svengaavia jaksoja. Solistina oli Anssi Karttunen.
Ja sitten lavalle saatiin oma Sopraanomme eli Karita Mattila. Hän teki Sibeliuksen Luonnottaresta niin väkevän ja dramaattisen tulkinnan että oksat pois! RSO kykeni vastaamaan samalla mitalla, joten saimme todellakin tavanomaisesta poikkeavan esityksen. Tämä oli epäilemättä vaikuttavin Luonnotar mitä olen kuullut. On se Karita vaan uskomaton!
Väliajan jälkeen soitettiin hiljattain kuolleen Jouni Kaipaisen pieni kappale Nyo ze honmak kukyo to. Klarinettisolistina tässä mestaroi Kari Kriikku. Seuraavana Mattila ja Karttunen palasivat lavalle Kaija Saariahon Miragen merkeissä. Englanninkielinen teksti on peräisin meksikolaisen intiaanishamaanin loitsuista, joita hän lausui huumaavien sienien voimalla. Ja melkoiseen shamanistiseen tasoon Mattilakin esityksessään nousi! Karttusen sellon raastavat ja kitisevät äänet olivat erikoinen mutta kiehtova pari lauluäänelle.
Konsertin päätti Ravelin Daphnis & Chloe, sarja nro 2. Lintu piiskasi RSO:sta irti sellaista soinnin kauneutta ja voimaa tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä, että olin aivan mykistynyt. Harvoin on tämän tyyppinen kappale tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta. Tätä mieltä tuntui olevan myös muu yleisö, sillä Lintu ja orkesteri saivat lopuksi aivan valtavat suosionosoitukset.
Luulosairautta Kansallisessa
19.12.2015 Molièren näytelmä Luulosairas Kansallisteatterissa Helsingissä
Molièren klassikon Luulosairas (Le Malade imaginaire) oli Kansallisteatterin pienelle näyttämölle ohjannut Arto af Hällström viimeisenä virkatyönään. Myös teoksen suomennos oli hänen tekosiaan. Vauhdikas komedia kunnioitti barokkiajan teoksen henkeä aina lavastusta myöten. Esitys oli taitavien näyttelijäsuoritusten juhlaa, mutta jotenkin liioiteltu maku useimmista hahmoista jäi – ihan kuin tämä olisi ollut TV:n Putous-ohjelma, jossa sketsihahmot kisaavat keskenään. Tästä huolimatta oli pakko arvostaa mm. Jukka-Pekka Paloa Arganin osassa ja Minttu Mustakalliota Toinettena. Pekka Liskin näyttelemän sulhasehdokkaan maskeeraus oli loistava ja mies teki hahmosta aivan herkullisen.
Sibeliuksen salongissa 2
18.12.2015 Sibelius-salonki 2 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-juhlavuosi alkaa lähetä loppuaan ja tänään oli minulle vuorossa vuoden viimeinen konsertti pelkällä Sibelius-ohjelmalla. Tähän toiseen SibA:n salonkimusiikkikonserttiin oli koottu viihdyttäviä ja enimmäkseen tunnettujakin pikkukappaleita.
Pianisti Emilija Rozukaite aloitti opuksella 76, josta hän soitti seitsemän osaa. Rozukaite osoitti taitavuutensa ja kypsyytensä taiteilijana, ja maalasi hyvin ilmeikkäitä ja erisävyisiä kappaleita. Seuraavaksi Mirva Helke soitti pianolla opuksesta 103 osat Kyläkirkko ja Myrsky. Hän oli teknisesti hyvä soittaja, jonka esitystä vaivasi vielä oppilasmaisuus eli oman näkemyksen ja tulkinnan puute tai ainakin niiden ohuus. Hannu Alasaarela jatkoi samasta opuksesta osilla Viuluniekka ja Soutaja. Hän oli puolestaan kiehtova ja eläytyvä soittaja, jota olisi kuunnellut enemmänkin.
Konsertin ensimmäisen puoliskon päättivät professorit Tuija Hakkila ja Petteri Salomaa. He esittivät opuksesta 57 seuraavat laulut: En blomma stod vid vägen, Kvarnhjulet, Hertig Magnus, Jag är ett träd ja Näcken sekä lopuksi opuksesta 36 laulun Svarta rosor. Hakkila soitti antaumuksella, mutta Salomaan laulussa oli pientä moitteen sanaa. Kokonaisuutena hän suoriutui nyt paremmin kuin ensimmäisessä "salonkikonsertissa" marraskuussa, mutta ylärekisterin kanssa oli edelleen selviä ongelmia.
Väliajan jälkeen Henrik Nissinen soitti pianolla Viisi romanttista kappaletta op. 101. Aivan lumoava ja kaunis oli tämäkin esitys - kyllä Akatemiassa sitten on lahjakkaita opiskelijoita! Seuraavana olivat vuorossa viulisti Réka Szilvay ja pianisti Ossi Tanner. Professorisarjan esiintyjäkaarti sai näin ollen jatkoa, ja oli jotenkin liikuttavaa huomata yleisössä isä Géza Szilvay. (Niin muuten olivat Salomaan vanhemmatkin paikalla.) Tanner oli ikäisekseen hieno duokumppani, mutta lähes kaikki huomio kiinnittyi kyllä Szilvayn maagisen kauniisti soineeseen viuluun. Numerona oli Danses champêtres op. 106. Meinasivat viedä ihan mukanaan!
Ja lopuksi pieni sokeripala: Vanha mestari Eero Heinonen soitti pianolla Kyllikin op. 41. Persoonallinen oli hänen näkemyksensä tästä kappaleesta, mutta juuri siksi niin valloittava.
Päivä täynnä ohjelmaa Tapiolassa ja Musiikkitalossa
17.12.2015 Tapiola Sinfonietta, joht. Osmo Vänskä, sol. Jevgeni Subdin, piano Tapiolasalissa Espoossa
17.12.2015 Tunne orkesterisi -luento: Minun Sibeliukseni Musiikkitalossa Helsingissä
17.12.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds Musiikkitalossa Helsingissä
Päivän ohjelma alkoi Tapiolasalissa klo 14. Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonsertin juonsi tuttuun miellyttävään tyyliinsä Janne Koskinen. Kapellimestarin korokkeelle nousi Osmo Vänskä. Ohjelma alkoi Beethovenin Pianokonsertolla nro 1, jonka solistina soitti Jevgeni Subdin. Kuulimme selkeän ja vivahteikkaan tulkinnan, joka on kuulemma päätymässä muutaman päivän kuluttua levyllekin. Subdinin omat kadenssit istuivat kokonaisuuteen oikein hyvin ja olivat piristävä lisä tuttuun teokseen. Toisena kappaleena kuulimme Dvořákin
Sinfonian nro 9 ”Uudesta maailmasta”, tai tarkemmin sanottuna vain osat 2 ja 4. Largo soi romanttisen hehkuvana ja kauniina, kun taas finaaliosaan Vänskä latasi sitä fuegoa koko rahan edestä. Konsertin jälkeen olivat vuorossa lipun hintaan kuuluneet leivoskahvit - kiva idea tapiolalaisilta!
Tunne orkesterisi -yleisöluentosarjan viimeinen kerta tältä vuodelta alkoi klo 16.30 Musiikkitalon Harjoitussali Paavossa. Sali tuli aivan täyteen ja seinustoille jouduttiin kantamaan lisätuoleja. Kyse ei niinkään ollut perinteisestä luennosta, vaan vieraat keskustelivat isäntä Ville Kompan kanssa. Aluksi paikalla oli vain sopraano Helena Juntunen, sillä kapellimestari Hannu Lintu oli vielä RSO:n harjoituksessa ja saapui hieman myöhemmin. Tilaisuuden otsikkona oli Minun Sibeliukseni, ja se keskittyi tällä kertaa Sibeliuksen orkesterilauluihin. Yleisen keskustelun lisäksi ehdittiin käydä tarkemmin läpi kolme kappaletta (Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Norden ja Luonnotar), jotka kuultiin YLE:n arkistojen kätköistä löytyneiltä tallenteilta - kaikissa solistina Juntunen. Kahdessa ensimmäisessä soitannosta vastasivat RSO ja Lintu, viimeisessä Sinfonia Lahti ja Vänskä. Upeaa oli, vaikka tietysti mielellään Juntusta olisi kuunnellut livenä!
Ja lopuksi HKO:n konsertti klo 19 Musiikkitalon Konserttisalissa. Ilmassa oli suuren juhlan hieman haikeaakin tunnelmaa, sillä kyseessä oli John Storgårdsin viimeinen konsertti orkesterin ylikapellimestarina. Ohjelmassa oli yksi ainoa kappale: Mahlerin Sinfonia nro 7. Se soi muhkeasti ja menevästi, mutta ylipitkä ja sekava keitos ei vaan teoksena ole koskaan puhutellut minua. HKO:n ja Storgårdsin esitys sinänsä oli erinomainen, mutta kun ei kolahda niin ei... "Jontte" oli elementissään ja antoi selvästi kaikkensa, joten hyvä muisto miehestä jää tämänkin johdosta. Puhumattakaan niistä kaikista hienoista konserteista vuosien varrella. Kaunis kiitos ja menestystä urallesi jatkossakin!
Vaikuttava Saul-oratorio
13.12.2015 Oopperan leffabrunssi: Georg Friedrich Händelin oratorio Saul Kansallisoopperassa Helsingissä
Kansallisooppera ja Yleisradio tarjoavat pari kertaa kaudessa maksuttomia oopperaesityksiä suurelta valkokankaalta Alminsalissa. Nyt oli vuorossa Händelin Saul-oratorio, joka lähetettiin samaan aikaan myös Yle:n Teema-kanavalla.
Saul on Glyndebourne Opera Festivalin kesän 2015 menestystuotanto, jonka on ohjannut Komische Oper Berlinistä tuttu Barrie Kosky. Oratorio oli toteutettu vaikuttavaksi ja visuaalisestikin tyylikkääksi näyttämöversioksi, josta ei puuttunut dramatiikkaa ja karmivuuttakaan. Tärkeimmissä rooleissa lauloivat pätevästi Christopher Purves (Saul), Iestyn Davies (David), Lucy Crowe (Merab), Sophie Bevan (Michal) ja Paul Appleby (Jonathan). Orchestra of the Age of Enlightementia johti Ivor Bolton. Esityksessä oli isossa roolissa myös The Glyndebourne Chorus ja joukko tanssijoita.
Ennen kolmituntisen esityksen alkua oli mukava johdanto: Juhani Koivisto kertoi lyhyesti Saulin juonen ja Tuuli Lindeberg esitti Hans-Otto Ehrströmin pianosäestyksellä teoksesta aarian Capricious Man. Tämän jälkeen Lindeberg, Anssi Mattila ja Matias Häkkinen keskustelivat Koiviston johdolla mm. oratorion ja oopperan eroista, vanhan musiikin luonteesta ja esityskäytännöistä sekä tietysti vähän Händelistä ja tästä Saulistakin.
Piristävää ohjelmistoa joulukonsertissa
12.12.2015 Taivaallinen joulukonsertti Johanneksenkirkossa Helsingissä
Johanneksenkirkkoon oli saapunut kiitettävä määrä yleisöä kuuntelemaan tunnelmallista joulukonserttia, jonka laulusolisteina olivat basso Jaakko Ryhänen ja sopraano Mari Palo.
Konsertti alkoi J. S. Bachin Toccatalla ja fuugalla D-duuri. Urkuri Ville Urponen sai tästä ikitutusta ja lähes loppuun kalutusta kappaleesta aikaiseksi kiinnostavan ja reippaan tulkinnan. Seuraavaksi Ryhänen lauloi Bachin kantaatista BWV142 suomennetun aarian Synnyinpäiväsi kun koittaa. Ja perään tuli Händelin Messias-oratoriosta aaria Kansa, joka pimeydessä vaeltaa. Näistä vaikeista ja vaativista numeroista täytyy todeta, että parempiakin esityksiä olen Ryhäseltä kuullut. Koneisto ei ehkä ollut riittävästi lämmitetty ja mm. yläsävelien kanssa oli hienoisia ongelmia.
Mari Palo aloitti osuutensa Regerin Marian kehtolaululla sekä Selim Palmgrenin laululla Ja neitsyt pikku poijuttansa. Väliin kuultiin Urposen ja viulisti Mervi Myllyojan esittämänä osa Vivaldin Talvi-konsertosta. Tämän jälkeen Ryhänen jatkoi Konsta Jylhän Joululaululla ja Sibeliuksen ikisuosikilla En etsi valtaa, loistoa.
Mervi Myllyoja saattoi esiintyjät alas urkuparvelta soittaen kävellessään viululla Enkeli taivaan -virttä. Konsertin jälkipuoliskon kappaleet esitettiin pianosäestyksellä. Viulu oli edelleen mukana joissakin kappaleissa.
Mari Palo aloitti toisen puoliskon Bachin-Gounod'n Ave Marialla. Tätä seurasi kolmen vähemmän tunnetun joululaulun kattaus: Heino Kasken Mökit nukkuu lumiset, P. J. Hannikaisen Hiljaa helkkyellen ja Martti Helan Hiljainen joululaulu. Koskettavia ja kauniita esityksiä!
Ryhänen jatkoi vaikuttavasti Sulho Rannan laululla Taas kaikki kauniit muistot ja Helan laululla Joulu, kruunu kirkkahin. Väliin kuultiin lisää Vivaldin L'invernoa, nyt pianon ja viulun duettona. Seuraavaksi Ryhänen esitti Gunnar Wennerbergin psalmitekstiin säveltämän kappaleen Tehkää korkeiksi portit. Konsertin päätti Palo Franckin Panis Angelicuksella, johon myös Ryhänen ja viulisti Myllyoja yhtyivät. Ylimääräisenä kaikki esiintyjät ja yleisö veisasivat virren Maa on niin kaunis.
Hulvatonta Offenbachia
12.12.2015 Jacques Offenbachin operetit Mannepummit ja Kissanainen Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä
Ville Saukkonen oli ohjannut Kulttuuriareena Gloriaan kaksi Offenbachin yksinäytöksistä operettia. Molemmat esitettiin uusina suomenkielisinä käännöksinä, joista varsinkin ensimmäisenä esitetyssä Mannepummeissa (Les deux aveugles) oli otettu melkoisia vapauksia. Tekstiin oli sisällytetty runsaasti ajankohtaisia tapahtumia ja suomalaisia henkilöitä. Tässä bouffonnerie musicalessa kaksi toimeentulonsa kanssa taistelevaa laulajaa päätyy kerjäämään Helsingissä ja kamppailemaan keskenään parhaista apajista. Sisältö ei ollut kaikilta osin poliittisesti korrektia, mutta hauskaa yleisöllä tuntui olevan. Operetin rooleissa esiintyivät tenori Ville Salonen ja baritoni Markus Nieminen.
Toisena esitetty Kissanainen (La chatte métamorphosée en femme) oli kestoltaan hieman pidempi opérette. Tarina kertoo vararikon tehneestä kaivoksen johtaja Guidosta (Ville Salonen), joka elää vain rakastamalleen kissalle, Minettelle. Guidon pikkuserkku ja serkku päättävät antaa miehelle opetuksen. Intialaiseksi guruksi naamioitunut serkku (Jussi Vänttinen) saa Guidon uskomaan kykyynsä muuttaa kissan sielunvaellusta. Kissanaisena paikalle saapuva pikkuserkku (Linda Rolig) saa Guidon rakastumaan itseensä. Mukana soppaa hämmentämässä on Guidon iäkäs taloudenhoitajatar (Suvi Larjamo).
Molemmat teokset esitettiin harmonikan säestyksellä. Musiikista vastasi taidolla Matti Pulkki, joka oli vieläpä puettu operettien hengen mukaisesti.
Jean Sibeliuksen syntymäpäivän juhlakonsertti
8.12.2015 Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joht. Atso Almila Järvenpää-talossa
No niin, nyt se vihdoinkin koitti tämä Ainolan mestarin syntymän 150-vuotispäivä. Juhlakonsertteja järjestettiin ympäri Suomea ja maailmaa, mutta minäpä valitsin niistä kaikista Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konsertin Järvenpäässä. Sali oli myyty täyteen jo hyvissä ajoin ja yleisön odotukset tuntuivat olevan korkealla.
Konsertin ensimmäisellä puoliskolla kuultiin kolme alkusoittoa: Mozartin Taikahuilun, Mendelssohnin Kesäyön unelman ja Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajien. Toisella puoliskolla kuultiin Sibeliuksen Sinfonia no. 2 ja ylimääräisenä Finlandia.
Orkesterin viulisteja ja sellistejä olivat olleet valmentamassa kaksi Wienin filharmonikkojen muusikkoa. He olivat yhdessä Atso Almilan kanssa tehneet hyvää työtä, sillä esitykset eivät juurikaan hävinneet maakuntatason ammattilaisorkestereille. Joitakin pieniä virheitä huomasin, mutta yleisesti ottaen soitto oli puhdasta ja varsin täsmällistä. Esimerkiksi Finlandian alkupuolella piti oikein hämmästellä, miten tarkkaan yhteissoittoon opiskelijat pystyivät. Kiitos hienosta illasta!
Metropolian liedkonsertti
7.12.2015 Lied-konsertti Helsingin Konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa
Metropolian klassisen laulun opiskelijat esittivät lied-musiikkia vajaan tunnin kestäneessä ilmaiskonsertissa. Laulajia oli yhden peruutuksen jälkeen seitsemän (Laura Ginström, Johanna Takalo, Katri Humpila, Joonas Tuominen, Satu Strömberg, Joonatan Rautiola & Satu Honkala), ja jokainen heistä esitti kaksi laulua. Säveltäjäniminä olivat Debussy, Sibelius, Wolf, R. Strauss, Tšaikovski, Brahms, Beethoven, Pylkkänen, Fauré ja Berg. Melkoinen valikoima ja kirjo siis!
Esiintyjissä oli taidoiltaan ja valmiuksiltaan hieman eritasoisia nuoria laulajia. Jos perustekniikassa on vielä pientä epävarmuutta, niin eipä siinä kovin kummoisia tulkintoja rakenneta. Kokonaisuutena konsertin anti oli kuitenkin hyvä, ja laulajissa oli monia lupaavia kykyjä.
Vahvimman vaikutuksen tekivät Joonatan Rautiola ja Satu Honkala, joskin Bergin Die Nachtigall vaikutti vielä liian suurelta palalta Honkalalle. Myös esimerkiksi Laura Ginström onnistui Debussyn laulussa, samoin kuin Joonas Tuominen Brahmsin ja Satu Strömberg Pylkkäsen kanssa. Kehuja ansaitsevat myös pianistit Kirsti Manninen, Minerva Skyttä, Anton Uotila, Cristina Cernean ja Sonja Lehtonen. Hienoa työtä kaikilta!
Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti
6.12.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Anne Sofie von Otter Musiikkitalossa Helsingissä
Konsertti alkoi Aulis Sallisen Sinfonialla nro 8 "Autumnal Fragments". Teos on mielenkiintoinen kokoelma fragmentteja, jotka Sallinen jollain ihmeen keinolla punoo yhteen ihan järkeväksi ja jänteväksi, koossa pysyväksi ja melkeinpä sinfoniseksi kokonaisuudeksi. Lintu johti hyvin tarkasti ja tuntui olevan teoksen kanssa kuin kotonaan.
Seuraavaksi kuultiin seitsemän Sibeliuksen laulua, joihin Sallinen oli tehnyt uuden orkestraation Ylen tilauksesta. Laulut olivat Jägargossen, Hennes budskap, De bägge rosorna, Sippan, Men min fågel märks dock icke, Kyssens hopp ja Under strandens granar. Solistina ollut mezzosopraano Anne Sofie von Otter teki tällä kertaa vähän vaisun tai voimattoman vaikutelman. Teknisesti hän kyllä hallitsi hommansa, mutta jotenkin useiden runojen sisältö ja tunnelma ei vaan välittynyt minulle saakka. Ehkä vuodetkin alkavat jo hieman kuulua hänen äänessään. Kaunista ja raikasta von Otterin laulu on edelleen, mutta ehkä siinä ei enää ole ihan sellaista lumovoimaa kuin takavuosina. Epäilin ennakkoon joidenkin herkkien miniatyyrikappaleiden orkestroinnin mielekkyyttä, mutta kyllä Sallisen kynänjälki oli erinomaista. Paikalla ollut säveltäjä sai tästäkin ansaitut aplodit.
Väliajan jälkeen kuultiin aivan uutta musiikkia, kun vuorossa oli Sebastian Fagerlundin Stonework. Kappale sai kantaesityksensä Bergenissä vasta marraskuun lopulla. Korviin koskeneen alun jälkeen teoksesta muodostui kiinnostava ja oudosti kiehtovakin paketti. Kyllä tämän voisi uudelleenkin kuunnella - kiva että Lintu oli valinnut itsenäisyyspäivän konsertin ohjelmaan muutakin kuin iänikuista Sibeliusta.
Lopuksi saimme kuitenkin - yllätys, yllätys - lisäannoksen Sibeliusta. Tapiola soi huomattavan selkeänä, jopa erittelevänä - eikä sellaisena usvaisena sävelpuurona kuin usein olen sitä kuullut. Päätösnumerona oli itseoikeutetusti Finlandia, jonka vauhdikkaassa tulkinnassa Lintu teki joitain epätavanomaisia korostuksia ja pieniä tempomuutoksia.
