Isokosken ja Paanasen ilta

30.10.2015 Soile Isokoski, sopraano ja Ilkka Paananen, piano Uudessa paviljongissa Kauniaisissa

Kauniaisten musiikkijuhlien iltakonsertti tarjosi otsikon mukaan Franz Schubertin ja suomalaisen laulumusiikin helmiä. Konserttipaikkana oli kaunis ja intiimi Uuden paviljongin sali.

Konsertti alkoi neljällä Schubertin liedillä, joiden esitykset olivat sanalla sanoen täydellisiä. Tällainen tulkinnan syvyyden ja teknisen loiston yhdistelmä on harvinaista herkkua! Sama linja jatkui neljässä Kuulan laulussa, jotka kuultiin ennen väliaikaa.

Ohjelman jälkipuolisko alkoi Madetojan kuuden laulun sarjalla Syksy. Hilpeänä välipalana kuultiin Ilkka Kuusiston säveltämä Suomalainen vieraanvara -sarja, jossa ylistettiin piirakan ihanuutta. Päätteeksi saimme kolme Ilmari Hannikaisen laulua tunnettuihin runoihin.

Isokoski ja Paananen tarjosivat ensiluokkaisen konsertin, joka vei täysin mennessään. Ylimääräisinä nautittaviksi saimme Fernando J. Obradorsin kappaleen Del cabello más sutil sekä ikitutun Kilpisen Laululle.

Kesken jäänyt kenraaliharjoitus

30.10.2015 Tapiola Sinfoniettan ja Helsingin kamarikuoron kenraaliharjoitus, joht. Nils Schweckendiek Tapiolasalissa Espoossa

Tapiola Sinfonietta esiintyisi iltakonsertissa otsikolla Religieuse yhdessä 10 vuotta täyttävän Helsingin kamarikuoron kanssa. Juhlakonsertin johtaa kuoron taiteellisena johtajana vuodesta 2007 lähtien toiminut Nils Schweckendiek. Koska minulla oli suunniteltu illaksi muuta ohjelmaa, päätin mennä kuuntelemaan konsertin kenraaliharjoituksen.

Ohjelma alkoi Beethovenin Prometheus-baletin alkusoitolla. Kappale soi rikkaasti ja sävykkäästi, mutta aikamoisen paljon Schweckendiek vielä löysi siitä puleerattavaa. Toisena pikkukappaleena kuulimme Berliozin Méditation religieusen, jossa myös kuorolla oli osuutensa. Kolmantena oli vuorossa Tapiola Sinfoniettan ja Helsingin kamarikuoron tilausteos Matthew Whittallilta. Nyt kantaesityksensä saava The return of light oli sekin meditatiivinen, rauhallinen ja hyvin konsertin kokonaisuuteen sopiva kappale, johon kuoron kekseliäs käyttö toi oman lisänsä. Säveltäjä oli itse paikalla antamassa viime hetken ohjeita.

Sitten seurasi yllätys: Vahtimestari tuli hätistelemään yleisön ulos eli emme saaneet seurata kenraaliharjoitusta loppuun saakka. Mikähän tähän tylyyn linjaan oli syynä? Kuulematta jäi konsertin pääkappale, Luigi Cherubinin harvoin esitettävä Messe solennelle G-duuri, jonka vuoksi olin paikalle ylipäänsä tullut. Voi harmi!

Helsinki Lied -kilpailun finaalit

25.10.2015 Helsinki Lied -kilpailun B- ja A-finaali Helsingin Konservatorion konserttisalissa Ruoholahdessa

Uusi kansallinen laulukilpailu, Helsinki Lied -kilpailu, järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: B-sarja alle 25-vuotiaille sekä A-sarja 25-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Molemmissa sarjoissa kilpailtiin esiintyjäparina, siis laulaja ja pianisti yhdessä - eikä järjestäjien tarjoamia pianisteja ollut lainkaan. Ohjelmiston suhteen duoilla oli varsin vapaat kädet, sillä sääntöjen mukaan ohjelmaan oli sisällyttävä alkukilpailussa vähintään yksi saksalainen lied ja joko alku- tai loppukilpailussa vähintään yksi Sibeliuksen laulu. Tämän vapauden seurauksena osa kilpailijoista oli venyttänyt liedin rajoja aika leveälle...

Olin seuraamassa molempien sarjojen finaalit, mikä tarkoitti kahdeksan tunnin urakkaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut peräti 74 paria eri puolilta Suomea, joten tuomaristolla oli materiaalia valittavaksi. Molempien sarjojen finalistit olivat varsin hyvätasoisia ja ikäänsä nähden hienoja taiteilijoita tai ainakin taiteilijanalkuja. Tuomaristossa istuivat muuten pianoprofessorit Tuija Hakkila (pj) ja Ivari Ilja (Tallinna) sekä oopperalaulajat Kirsi Tiihonen ja Herman Wallén.

Ja sitten suoraan tuloksiin (duosta mainittu ensin laulajan nimi ja sitten pianistin nimi):

B-sarja:
1. Aurora Marthens ja Elias Miettinen
2. André Aho ja Elina Kettunen sekä Tomi Punkeri ja Laura Rahko (siis jaettu palkinto)

A-sarja:
1. Juho Punkeri ja Maritta Manner
2. Henri Tikkanen ja Mariola Aniolek
3. Alina Koivula ja Soile Tolvanen

Omat ennen tulosten julkistamista laatimani "varjolistat" näyttävät kärkisijojen suhteen tältä:

B-sarja:
1. Tomi Punkeri ja Laura Rahko
2. Aurora Marthens ja Elias Miettinen
3. André Aho ja Elina Kettunen

A-sarja:
1. Juho Punkeri ja Maritta Manner
2. Henri Tikkanen ja Mariola Aniolek
3. Piia Rytkönen ja Juuli Vaulasvirta

Eli B-sarjassa olisin palkinnut samat henkilöt kuin tuomaristokin, mutta eri järjestyksessä. A-sarjassa sijojen 1 ja 2 päättämisessä ei ollut mielestäni mitään vaikeutta, mutta kolmossijan kanssa meni hankalaksi. Muitakin tasavahvoja olisi ollut, mutta nostin nyt Rytkösen ja Vaulasvirran omalle listalleni. Yllätyin kovasti, että tuomaristo päätti jakaa kolmannen palkinnon Koivulalle ja Tolvaselle. Tosin parin vahvuutena oli erinomainen pianisti (siis Soile Tolvanen), joka saattoi kääntää vaakakupin heidän edukseen. Myönnän, että painotin omissa arvioissani ehkä liikaakin laulajan osuutta...

Hieno ja selvästi tarpeellinen kilpailu, jolle toivon menestystä ja pitkää ikää. Ensi kerralla taas!

Hulvattoman hauska oopperailta Turussa

23.10.2015 Lee Hoibyn ooppera Bon Appétit! ja Douglas Mooren ooppera Hospital Taideakatemian Köysiteatterissa Turussa

Turun Kamarioopperafestivaalin 2015 ohjelmassa oli mielenkiintoinen double bill -esitys: Hoibyn monologioppera ja Mooren kamariooppera, joista kumpaakaan en ollut nähnyt aiemmin. Siis pakko päästä paikalle!

Bon Appétit! -ooppera perustuu todelliseen tv-kokki Julia Childin ohjelmaan. Childia esittänyt mezzosopraano Minna Laukkanen kertoi laulamalla kuinka herkullinen ranskalainen suklaakakku leivotaan, ja myös valmisti sen samalla. Siinä kuulkaas munavaahto lensi ja suklaa roiskui! Pauliina Saloniuksen taitava ohjaus pursusi monentasoista komiikkaa ja kommelluksia hurmaavan tv-kokin keittiössä. Olipa hauska esitys!

Väliajan jälkeen meno äityi astetta paria hurjemmaksi. Ville Saukkonen oli ohjannut Hospital - saippuaoopperan kolmiodraamasta hulvattoman version, jossa yleisö sai ulvoa naurusta. Lavalla nähtiin Saukkosen kepeämmille ohjauksille tyypillisiä keinoja, mm. liioiteltuja henkilöhahmoja, epäsovinnaisuuksia ja pikkutuhmuuksia. Esityksen suola olivat saippusarjan keskeyttäneet mainoskatkot, joissa kehuttiin kauneussaippuaa ja lattiavahaa. Hospitalin rooleissa olivat Annukka Kuivisto, Kirsti Tuominen, Kimmo Turunen ja Heikki Korhonen. Solistien tasossa oli pientä toivomisen varaa, selkeimmin Korhosen kohdalla.

Molemmat teokset laulettiin suomeksi, mikä oli ainakin Hoibyn oopperan tapauksessa paikallaan. Pasi Helin hoiteli pätevästi pianon ääressä molempien oopperoiden musiikin.

Varsinainen teatteripäivä

22.10.2015 Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa Helsingissä

22.10.2015 Anna-Leena Härkösen näytelmä Rantarouvat Linnateatterin Teatterisalissa Turussa

Tälle päivälle osui oikein kaksi teatteriesitystä: Ensin iltapäivällä Teatterikorkeakoulun raikas, joskin vähän vaikeaselkoinen tulkinta Tšehovin klassikosta Kolme sisarta. Esityksen oli ohjannut Katariina Numminen ja dramaturgina oli Elli Salo. Kekseliäästä äänisuunnittelusta vastasi Jani Orbinski. Mielestäni toteutus tavoitti monin paikoin Tšehovin verkkaisen tai levollisen, jopa vähän pitkäpiimäisen hengen ja henkilöihin oli annosteltu sopiva ripaus absurdiutta. Paikoin mentiin taas ohi ja yli niin, että näyttämöllä oli vaan tanssinrytkettä ja jytää. Näyttelijöistä nousivat esiin ainakin Valpuri Kankila Mašana, Pihla Maalismaa Irinana, Ella Lahdenmäki Tohtorina ja Eino Heiskanen Veršinina.

Ja sitten jotain aivan muuta: Illalla Turun Linnateatteri tarjosi Anna-Leena Härkösen kirjoittaman komedian Rantarouvat. Esityksen oli ohjannut Lauri Nurkse. Kahden ikääntyvän naisen kohtaamista Ruissalon rannalla esittivät ihanat rouvat Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka. Näytelmä sisälsi jatkuvana ilotulituksena herkullisia repliikkejä ja totuuksia - mm. elämästä, rakkaudesta, miehistä ja naisista. Ja taisi joukossa olla piilotettuna muutama lause ihan vakavaa asiaakin. Kelpaisiko vaikka motto: "Se mikä ei tapa, vituttaa!".

Onervan, Leinon ja Madetojan tunnelmissa

21.10.2015 Jumalien keinu -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian Jumalien keinu -konsertissa tutkailtiin laulujen, runojen ja kirjekatkelmien avulla L. Onervan, Eino Leinon ja Leevi Madetojan kolmiodraamaa. Valitut teokset ilmensivät (käsiohjelman sanoin) "mielialoja ja tunnelmia", joskin aika irralliseksi kokemus taisi jäädä jos kuulijalla ei ollut ennakkotietoja em. henkilöistä ja heidän suhteistaan. Mutta voihan sitä tietysti vain nauttia kauniista lauluista ilman muuta painolastia...

Konsertin oli ohjannut Hannu Huuska, joka myös lausui runoja. Lausujina tai kirjekatkelmien lukijoina esiintyivät lisäksi Anita Kähkönen ja illan laulusolistit. Konsertissa kuultiin kaikkiaan 19 laulua, jotka kaikki säesti pianolla Ilkka Sivonen. Niiden säveltäjät olivat Taneli Kuusisto, Oskar ja Aarre Merikanto, Leevi Madetoja, Heino Kaski, Sulho Ranta ja Toivo Kuula. Laulujen tekstit olivat pääosin L. Onervan; vain muutamissa oli tekstinä Leinon tai Paul Verlainen runo. Laulamisesta vastasivat pääpiirteissään ihan pätevästi sopraano Elli Vallinoja, mezzosopraano Katariina Heikkilä, tenori Jere Martikainen ja baritoni Jani Kyllönen.

Sellosta on moneksi, kuten myös eräästä sopraanosta

18.10.2015 Mari Palo ja Total Cello Ensemble Sellosalissa Espoossa

Mari Palon ja kuuden sellistin konsertti veti sunnuntaisena iltapäivänä Sellosalin lähes täyteen. Ja hyvä niin, sillä sekä laulusolisti että viime vuonna jo 20 vuotta täyttänyt Total Cello Ensemble tarjosivat mieleenpainuvan konsertin. Ensemblen sellistit ovat tietenkin vaihtuneet matkan varrella lukuun ottamatta perustajaa Hannu Kiiskeä. Nyt kokoonpanossa soittivat hänen lisäkseen RSO:n, HKO:n ja Kansallisoopperan orkesterin soolosellistit: Tuomas Lehto, Tomas Nuñez-Garcés, Samuli Peltonen, Jussi Vähälä sekä Tuomas Ylinen. Siis laatuporukkaa parhaasta päästä!

Konsertti alkoi sellistien voimin Arvo Pärtin Siluanin laululla. Tätä seurasivat Kiisken sovitukset Sibeliuksen Impromptusta ja Jääkärien marssista. Mari Palo esitti Sibeliukselta kaksi laulua sellosäestyksellä: Flickan kom ifrån sin älsklings möte ja Var det en dröm?

Tämän jälkeen siirryttiin oopperan maailmaan: Ave maria Verdin Otellosta, Laulu kuulle Dvořákin Rusalkasta ja O mio babbino caro Puccinin Gianni Schicchista seurasivat toisiaan tasapainoisina, kuulaina ja nautittavina tulkintoina. Palo oli näiden aarioiden parissa selvästi mukavuusalueellaan.

Lauluosuuden jälkeen kuulimme selloversiona Lenskin aarian Tšaikovskin Jevgeni Oneginista. Tätä seurasivat Astor Piazzollan kappaleet Canto de Octubre, Libertango ja Tanti anni prima, joissa soittajat pääsivät osoittamaan hieman erilaista osaamista ja puolta itsestään. Viimeisessä kappaleessa Mari Palokin oli mukana laulusolistina.

Palo lauloi rehevästi Kurt Weillin Youkalin, jonka kuulin viimeksi eilisiltana Musiikkitalossa. Kovin olivat erilaisia tulkintoja - makuasia mistä kukin sitten pitää. Palon monipuolisuuden esittelyä jatkettiin tango-osastolla: Arvo Koskimaan Sateinen yö ja komeana päätöksenä Milonga de la Anunciación Piazzollan Maria de Buenos Airesista. Huikean hienosti esitetty päätösnumero Palolta!

Onneksi nautinto ei vielä loppunut präntättyyn ohjelmaan. Kuulimme veikeänä ylimääräisenä "dokumentin" Leppävaaran formulakisoista, jossa oli mukana monenlaista rekvisiittaa ja jopa Jäämiehen haastattelu. Raikuvat aplodit hellyttivät vielä toisen ylimääräisen: Palo lauloi hyvin herkästi kansansävelmän On suuri sun rantas autius. Taisi aika moni silmä kostua viimeistään tässä kohdassa...

Sibelius-Akatemian oopperan upea näyttö

17.10.2015 Sibelius-Akatemian oopperan Yön kasvot -esitys Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian oopperan Yön kasvot -tuotanto osoittautui hienoksi näytöksi laulajien osaamisesta ja ennen kaikkea kehittymisestä koulutuksen aikana. Ilta alkoi Ravelin vajaan tunnin mittaisella oopperalla L'enfant et les sortilèges (suomeksi Lumottu lapsi). Reija Wären ohjaus ja koreografia olivat aivan täysosuma, jota täydensivät Jenni Valorinnan suunnittelemat videoprojisoinnit, Valo Virtasen käsialaa oleva valaistus, Markku Pätilän lavastus ja Pia Lasosen puvustus. Olipa tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus - parhaimpia mitä olen SibA:n oopperassa nähnyt!

Oopperan rooleissa nähtiin ja kuultiin Erica Back, Tuuri Dede, Elizabeth Paavel, Johanna Engelbarth, Saara Kiiveri, Laura Mäkitalo, Toomas Kolk, Robert Näse, Jinhun Lee (vieras Konservatorium Wienistä) ja Juho Punkeri. Suitsutusta ansaitsevat erityisesti Back Lapsen roolissa (ne ilmeet ja eläytyminen!), Engelbarth Tulen osassa (hieno koloratuurikyky) ja Mäkitalo Oravana. Tanssivintti-kollektiivin tanssijat ja kuoro hoitivat osansa taitavasti, samoin kuin orkesteria johtanut Jaan Ots.

Väliajan jälkeen seurasi Lauluja pimeyden sylissä -osuus. Martina Roos oli ohjannut ranskankielisistä lauluista dramatisoidun kokonaisuuden. Laulajina olivat Laura Mäkitaloa lukuun ottamatta samat nimet kuin Ravelin oopperassakin. Kappaleet esitettiin pianon, harmonikan ja viulun säestyksellä. Ohjelmassa oli vaikka mitä: mm. osia Poulencin maallisesta kantaatista Le Bal masqué, Weillin kabareelauluja, numero Berliozin teoksesta Faustin tuomio (La damnation de Faust), duetto Offenbachin operetista Kaunis Helena (La belle Hélène), kappale Ernest Chaussonin laulusarjasta, chansonit ainakin Jacques Ibertilta ja Jacques Brelilta sekä Saint-Saënsin Danse Macabre, jossa Juho Punkeri sekä lauloi että soitti viulua. Eli melkoinen kokoelma, mutta yllättäen paketti toimi ja oli oikein mainio päätös illalle.

Laulantaa Oopperan lämpiössä

17.10.2015 Musiikkia lämpiössä -konsertti Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisoopperan päälämpiö täyttyi kokonaan lauantai-iltapäivän ilmaiskonsertissa, jossa pianistina toimi Riitta Ingelin. Ohjelman aloitti baritoni Dong-Hoon Han kahdella Schubertin liedillä. Der Lindenbaum meni vielä siedettävästi, mutta Ständchenin ajatus ei kyllä välittynyt esityksestä lainkaan. Pienet lisäopinnot liedin alalla voisivat olla paikallaan, jos hän näitä aikoo esittää.

Konsertin alkupuolen parasta antia oli Weiche, Wotan, weiche Wagnerin Reininkullasta. Sen lauloi mezzosopraano Maria Lenart, jolla on kauniin sävyinen ääni ja tekniikka hallussa. Eikä seuraava numerokaan ollut hullumpi: sopraano Maria Mannermaa esitti Elsan Einsam in trüben Tagen -aarian Wagnerin Lohengrinista. Alkupuolen päättivät tenori Yusniel Estrada Viciedo ja baritoni Marko Puustinen duetolla Solenne in quest'ora Verdin Kohtalon voimasta. Estrada Viciedon laulussa oli vähäistä horjuvuutta. Hän ei oikein saanut kaikkia ylä-ääniä syttymään vaan alkoi puskea väkisin, jolloin lopputulos lähes koski korviin. Vahvana laulajana tunnettu Puustinen teki duetossa yllättävän vaisun vaikutelman.

Väliajan jälkeen ohjelmaan merkityt kolme Rahmaninovin laulua jäivät pois Tiina Sinkkosen sairastumisen vuoksi. Jäljelle jäi kolme oopperanumeroa: Estrada Viciedo lauloi aarian La mia letizia in fondere Verdin Lombardialaisista, ja teki nyt huomattavasti paremman vaikutuksen kuin aiemmassa duetossa. Ehkä hänen koneistonsa ei vaan ollut silloin lämmennyt tarpeeksi? Toisena kuulimme sopraano Leena Liimataisen herkän ja kauniin tulkinnan Adrianan aariasta Io son l'umile ancella Ciléan oopperasta Adriana Lecouvreur. Konsertti päättyi tenori Roland Liivin ja baritoni Dong-Hoon Hanin reippaaseen, mutta tunteikkaaseen duettoon Bizet'n Helmenkalastajista.

HKO, Mustonen ja Daniel

16.10.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Olli Mustonen, sol. Nicholas Daniel, oboe Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n konsertti alkoi Rodion Štšedrinin kappaleella Musiikkia jousille, kahdelle oboelle, kahdelle käyrätorvelle ja celestalle, joka tuntui häilyvän jossain tajunnan rajamailla. Konserttona kuultiin Bohuslav Martinůn Oboekonsertto vuodelta 1955. Solistina esiintyi suvereenilla otteella ja taiturimaisesti Nicholas Daniel. Hän soitti ylimääräisenä pienen Olli Mustosen kappaleen, jonka nimi meni valitettavasti minulta ohi, kun Danielin puhe ei meinannut kuulua Musiikkitalon akustiikassa.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Nikolai Rimski-Korsakovin tuttu sinfoninen sarja Šeherazade. Mustosen energistä johtamista oli lumoavaa seurata. Hänen tyylinsä ja plastiset eleensä muistuttivat paljon sitä Mustosta, joka on totuttu näkemään pianon ääressä. Orkesterin johtaminen on hänelle selvästi saman muusikkouden ilmentymää ja jatketta.

Sevillan parturi Pariisista

13.10.2015 Elokuvissa: Rossinin ooppera Sevillan parturi Opéra national de Parisista

Sevillan parturin tallenne Pariisin Bastille-oopperasta vaikutti elokuvateatterissakin. Damiano Michieletton ohjaus oli täynnä tapahtumia ja yksityiskohtia ja solistit saivat olla lähes jatkuvassa liikkeessä. Paikoin kohellus meinasi jo mennä liialliseksi, mutta olipahan ainakin saatu eloa resitatiiveihin ja ensemble-numeroihin, joissa tapahtumat ovat monissa näkemissäni ohjauksissa pysähtyneet paikoilleen. Erikseen on kehuttava Paolo Fantinin uskomatonta lavastusta. Kolossaalista kerrostaloa hyödynnettiin hienosti näyttämön pyörivällä keskiosalla.

Laulajakaarti oli hyvä kautta linjan: Kreivi Almavivana kuulimme René Barberaa, jonka hivelevän kaunista ja lyyristä laululinjaa oli nautinto kuulla useissa aarioissa. Carlo Lepore oli Don Bartolona häijy ja pahansuopa, mikä sopi tarinaan mainiosti. Parissakin näkemässäni Parturissa Bartolosta on tehty vähän höpsö ja vietävissä oleva hahmo, mutta nyt miehessä oli ytyä!

Karine Deshayes oli viehättävä Rosina ja Dalibor Jenis lipevä ja neuvokas Figaro. Don Basiliona lauloi muhkeasti Orlin Anastassov. Hänen hahmostaan oli tässä produktiossa karsittu lähes kaikki komiikka. Orkesteria johti Carlo Montanaro, joka selvästi tuntee Rossininsa ja ylläpiti lavatapahtumien vauhtiin riittävää tempoa.

Nokkahuilun Paganini Helsingissä

11.10.2015 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Dmitry Sinkovsky, viulu, sol. Maurice Steger, nokkahuilu Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjan konserttiin oli saatu oikein kaksi huippuvierailijaa: nokkahuilun velho Maurice Steger sekä täällä useasti vieraillut Dmitry Sinkovsky, joka soitti viulua ja johti orkesteria.

Konsertissa kuultiin viisi kappaletta: Aluksi Arcangelo Corellin Concerto grosso B-duuri ja ruotsalaisen Johan Helmich Romanin Sinfonia e-molli. Kolmantena seurasi Nokkahuilukonsertto e-molli, jonka Pietro Castrucci sovitti Corellin viulusonaatista.

Neljäntenä kuultu teos oli Antonio Vivaldin vauhdikas Viulukonsertto D-duuri. Sitä seurasi Nokkahuilukonsertto F-duuri, jonka William Babell sovitti Corellin viulusonaatista. Ylimääräisenä kuulimme Tomaso Albinonin ooppera-aarian, jossa Steger soitti ja Sinkovsky lauloi kontratenorina.

Kylläpä oli taas HeBO:lta upea konsertti! Steger osoittautui taidoiltaan maineensa veroiseksi virtuoosivelhoksi ja lisäksi hyvin sympaattiseksi ja iloiseksi veikoksi. Sinkovsky ei jäänyt yhtään huonommaksi ja meno tarttui selvästi koko orkesteriin. Yleisö palkitsikin esiintyjät A-luokan aplodeilla.

Syystunnelmia liedin parissa

11.10.2015 Tiina-Maija Koskela, sopraano ja Marita Viitasalo, piano Sellosalissa Espoossa

Koskelan ja Viitasalon liedkonsertti alkoi Toivo Kuulan lauluilla: Syystunnelma, Aamulaulu, Tuijotin tulehen ja Suutelo. Toisen paketin muodostivat viisi Richard Straussin laulua: Das Rosenband, Schlechtes Wetter, An die Nacht, Ruhe meine Seele ja Zueignung.

Väliajan jälkeen seurasi pieni Sibelius-osio: Erloschen, Vem styrde hit din väg ja Norden. Ohjelman päättivät Wagnerin Wesendonck-laulut. Ja ylimääräisenä vielä Sibeliuksen Illalle.

Konsertin ohjelma oli valittu taidolla Koskelan äänityypille sopivaksi. Joissakin kappaleissa olisin ehkä toivonut häneltä hienovaraisempaa ja sävykkäämpää laulua tai vähän hillitympää äänenkäyttöä, mutta makuasioitahan nämä ovat. Molempien esiintyjien tyylikästä ja teknisesti varmaa työskentelyä oli joka tapauksessa hienoa seurata. Viitasalon pianismi oli kypsää ja sävykästä, eli tiivistäen: aivan upeaa.

Pianomusiikkia koko rahan edestä - ja vähän ylikin

10.10.2015 PianoEspoo-festivaalin kavalkadikonsertti "Sibelius meets Boulez" Sellosalissa Espoossa

PianoEspoon festivaaliviikko huipentui yli viisi tuntia (kyllä, luit aivan oikein!) kestäneeseen kavalkadikonserttiin Sellosalissa. Saimme kuulla melkoisen valikoiman musiikkia; säveltäjäniminä mm. Sibelius, Bartók, Boulez, Liszt, Poulenc, Ravel, Reich, Chopin ja Whittall. Eräänlaisina pääteoksina järjestäjä oli nostanut esille Boulezin Sur Incices -teoksen ja Sibeliuksen Pianokvinteton g-molli.

Konsertissa esiintyneitä pianisteja olivat mm. Paavali Jumppanen, Risto-Matti Marin, Emil Holmström, Anni Collan, Roope Gröndahl, Juhani Lagerspetz ja Heini Kärkkäinen. Sibeliuksen kvintetossa esiintyi Lagerspetzin kanssa Kamus-kvartetti. Boulezin kappaleen johti konsertissa aiemmin lyömäsoittajana esiintynyt Jeffrey Means.

Sympaattisuuspisteet menevät kolmelle Nuorten pianoakatemiaan osallistuneelle pojalle: Tarmo Peltokoski, Samuel Eriksson ja Leevi Ollila pääsivät soittamaan yhdessä Poulencia ja elokuvasävelmiä, jotka Peltokoski oli sovittanut. Hän soitti myös soolonumerona oman pianosovituksensa Sibeliuksen laulusta Flickan kom ifrån sin älsklings möte. Näistä innokkaista ja osaavista pojista saatamme vielä kuulla... Tavallaan sympaattista oli myös se, että festivaalin taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen konttasi väliajoilla pitkin lavaa ja osallistui soittimien roudaukseen yms.

Itselleni hienoimpia elämyksiä olivat Juhani Lagerspetzin soittama Chopinin kappale sekä konsertin päättänyt Natacha Kudritskayan tulkinta Ravelin Gaspard de la nuitista. Aivan mahtavaa!

Lopuksi pari sanaa nurinaa: Ohjelma oli venytetty aivan liian pitkäksi, mikä johti siihen että jokaisella väliajalla poistui roppakaupalla väkeä. Ja meillä loppuun asti sinnitelleilläkin oli vaikeuksia pysyä virkeänä. Ja toiseksi olisi ollut kiva saada täydellinen käsiohjelma kappaleista ja esiintyjistä.

Suosalosta on moneksi

10.10.2015 Kari Hotakaisen näytelmä Palvelija Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä

Päädyin pitkästä aikaa katsomaan puheteatteria. Näkemässäni Palvelija-näytelmässä Martti Suosalo esittää rikosylikomisario Arto Jylhämöä, joka luennoi aiheesta Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta. Luennossa hän käyttää esimerkkeinä tapahtumia lapsuudestaan sekä työurallaan vastaan tulleita rikoksia. Näissä välähdyksissä esiintyy yhdeksän muuta henkilöhahmoa, joita kaikkia esittää Suosalo. Sujuvasti etenevä näytelmä on oikein viihdyttävä ja tarjoaa vähän ajattelemisen aihettakin kaiken huumorin ja näennäisen pinnallisuuden lomassa. Suosalon näyttelijäntyö on aivan suvereenia ja taipuu moneksi. Herkullisimpia yksityiskohtia ovat mm. humalaisen Karttusen soidintanssi ja Papin puheen saarnanuotti. Suosittelen!

Oopperaa ja kirkkomusiikkia Lahdessa

9.10.2015 Opera sacra -konsertti Ristinkirkossa Lahdessa

Lahden Oopperan järjestämä konsertti keräsi Ristinkirkkoon mukavan kokoisen yli 200 hengen yleisön. Heti alkuun meitä odotti ikävä ilmoitus: toisena pääsolistina mainostettu Mika Pohjonen oli sairastunut eikä laulaisi tänään. Edellisiltana hän vielä esiintyi HKO:n solistina. Mahtoiko Pohjonen tehdä perumispäätöksen niin myöhään, ettei tilalle ehditty löytää toista laulajaa? Solisti- ja ohjelmamuutokset olisivat aina pienempi paha kuin koko osuuden peruminen. Ympäriltä kuuluneista keskusteluista päätellen moni koki, ettei nyt saanut sitä mitä oli luvattu eli täyttä vastinetta rahoilleen.

Konsertti alkoi Lahden Oopperakuoron esittämällä Treulich geführt -morsiuskuorolla Wagnerin Lohengrinista. Kuoro oli saanut lisävoimia sitten viimekuuleman ja teki oikein hyvän vaikutuksen. Outi Leppänen johti kuoroa selkeästi ja pontevasti. Seuraavaksi sopraano Pirjo Leppänen ja kuoro esittivät Mozartin Laudate Dominumin. Leppäsen solistiosuus oli sitä tasoa, etten viitsi edes vaivautua kommentoimaan.

Altto Anne Korpelainen oli minulle uusi tuttavuus, jolla on hyvä äänimateriaali ja vakaa tekniikka. Hän esitti Händelin Messias-oratoriosta numeron He was despised. Reilun viikon päästä 83 vuotta täyttävä sopraano Ritva Auvinen näytti nuoremmille mallia aarialla Senza mamma Puccinin Suor Angelicasta.

Sitten olikin taas Oopperakuoron vuoro: Lacrimosa Mozartin Requiemista soi tunteikkaasti. Verdin Lombardialaisista kuulimme kuoronumeron O Signore, dal tetto natio. Ensimmäisen puoliajan päätti Auvinen Leonoran aarialla Pace, pace Verdin Kohtalon voimasta.

Väliajan jälkeinen puolisko alkoi Pirjo Leppäsen esittämällä Micaëlan aarialla Bizet'n Carmenista. Tätä kesti jo kuunnella, vaikka äänen sävy oli jotenkin kapea ja kireä. Auvinen lauloi aivan upeasti Toscan rukouksen Vissi d'arte Puccinin Toscasta.

Lahden Oopperakuoro vetäisi Hallelujan Händelin Messiaasta ja täytyi oikein hämmästellä, miten vaikuttavan kuuloinen siitä saatiin näin pienelläkin kuorolla. Urkuri Johanna Torikka soitti väliin Joonas Kokkosen meditatiivisen kappaleen Lux Aeterna. Tämän jälkeen kuoro jatkoi Verdin Ave Marialla.

Anne Korpelainen palasi lavalle esittäen osan Liber scriptus proferetur Verdin Requiemista. Myös seuraava numero oli tästä teoksesta, kun Leppänen ja Korpelainen lauloivat Recordaren. Ohjelman päätti Auvinen, joka lauloikin Desdemonan rukouksen (Verdin Otellosta) suomeksi.

Konsertissa säestivät Mari Järvi (urut ja piano) sekä Johanna Torikka (urut). Ylimääräisenä kuulimme Va, pensieron Verdin Nabuccosta - kuten monesti ennenkin Lahden Oopperan konserteissa. Nyt Outi Leppänen ei edes tyytynyt yhteen kertaan, vaan numero uusittiin niin että yleisökin sai laulaa jälkimmäisellä kerralla mukana.

Täysipainoinen ilta Sinfonia Lahden tarjoamana

8.10.2015 Sinfonia Lahti, joht. Sakari Oramo, sol. Klaus Mäkelä, sello Sibeliustalossa Lahdessa

Jorma Panula joutui terveydellisistä syistä peruuttamaan kapellimestarivierailunsa Lahteen, mutta onneksi Sakari Oramo saatiin lyhyellä varoitusajalla tuuraajaksi.

Konsertti alkoi Rautavaaran Cantus Arcticus -teoksella. Olen kuullut tämän monia kertoja (tosin edellisestä on kulunut jo vuosia), mutta vasta nyt kappale kolahti kunnolla. En lainkaan muistanut, miten kaunista Rautavaaran musiikki vuodelta 1972 on, varsinkin teoksen viimeinen osa. Tai ehkä kyse oli vaan siitä, että nyt lavalta löytyi tarpeeksi pätevä ja osaava kapellimestari sekä laadukas orkesteri, jotka pystyivät nostamaan teoksen uudelle tasolle. Tai sitten olen vaan vanhentunut riittävästi...

Toisena teoksena kuulimme Uuno Klamin teoksen Merikuvia. Tätä kuusiosaista kappaletta en muista kuulleeni koskaan konsertissa kokonaisena. Vaihtelevaa musiikkia Klami tarjoilee, vaikka ilmiselvä Bolero-plagiaatti vähän himmentääkin säveltäjän sädekehää.

Väliajan jälkeen seurasi Dvořákin Sellokonsertto h-molli. Tämä kappale on aina kuulunut suosikkeihini, vaikka onhan se kaikessa mahtipontisuudessaan ja romanttisessa kuohuilussaan aika tahmainen. Mutta ei voi mitään, tarttuvia ja kauniita melodioita riittää roppakaupalla. Oramo johti hyvin lämpimän ja tunteikkaan esityksen, jonka 19-vuotias solisti Klaus Mäkelä viimeisteli suvereenilla suorituksellaan.

Sibeliusta ja venäläisiä mestareita

7.10.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi 3: Sibelius ja Venäjä -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian neliosaisessa konserttisarjassa Sibelius neljän ikkunan läpi oli vuorossa kolmas osa. Konsertti käsitteli Sibeliuksen musiikin suhdetta venäläiseen traditioon ja venäläisen musiikin tai ainakin eräiden venäläisten säveltäjien ominaispiirteisiin.

Konsertin avasivat bassobaritoni Kristjan Mõisnik ja pianisti Gustav Djupsjöbacka. Saimme kuulla vaikuttavat tulkinnat kolmesta Musorgskin ja yhdestä Borodinin laulusta. Mõisnik ei ollut aluksi aivan parhaimmillaan, mutta äänen lämmettyä onnistuivat yläsäveletkin. Mezzosopraano Elisabet Petsalo jatkoi melko mitäänsanomattomasti kolmella Sibeliuksen laululla pianistinaan Joel Papinoja. Mõisnik palasi lavalle Djupsjöbackan kanssa ja he esittivät kaksi kappaletta Sibeliukselta.

Sitten hieman Sibeliuksen instrumentaalimusiikkia: Soile Tolvanen soitti pianolla Andantinon sarjasta Kyllikki op. 41/2 sekä yhdessä viulisti Natalia Vaskinovan kanssa kappaleet Auf der Heide op. 115/1 ja Cantique op. 77/1.

Ennen väliaikaa saatiin vielä annos laulumusiikkia: Pirteä sopraano Alina Koivula esitti Tolvasen kanssa kaksi Tšaikovskin laulua. Osuuden viimeistelivät Koivula, Petsalo ja Papinoja Sibeliuksen Autrefoisilla.

Väliajan jälkeen Koivula esitti Glinkan kappaleen Zatsvetet tsheremukha Tolvasen säestyksellä. Mõisnik ja Djupsjöbacka jatkoivat veikeällä kokonaisuudella, jossa oli kappaleet Glinkalta, Borodinilta ja Tšaikovskilta.

Loppu oli silkkaa Sibeliusta: Berceuse op. 79/6, Rondino op. 81/2 ja Valse op. 81/3 soivat viehkeästi Vaskinovan ja Tolvasen käsissä. Tämän jälkeen Tolvanen tarjoili tanssillisia tunnelmapaloja: Valse chevaleresque op. 96c, Valsette op. 40/1 ja Auf dem Tanzvergnügen op. 74/3. Kaunista ja taitavaa oli!

Konsertti päättyi lauluilla: Ensin Mõisnikilta ja Djupsjöbackalta kuultiin Romeo ja Romans opuksesta 61. Koivula ja Tolvanen esittivät Hymn to Thaïsista velton tulkinnan, joka ei säväyttänyt. Tanken- ja Små flickorna -kappaleissa Koivula ja Petsalo pelasivat hyvin yhteen. Pianistina näissä oli Papinoja.

Hulvatonta menoa Avantin malliin

4.10.2015 Avanti!-kamariorkesterin RAHA-konsertti Vanhassa ylioppilastalossa Helsingissä

Avantin konsertissa otettiin kantaa talouspolitiikkaan, säästöihin ja rahan asemaan yleensäkin. Pasi Heikura juonsi konsertin ja hauskutti yleisöä osuvilla ja osin humoristisilla välipuheillaan. Orkesteria johti Jaakko Kuusisto.

Ohjelman aloittivat mezzosopraano Essi Luttinen ja pianisti Jouko Laivuori. Hans Eislerin ja Bertolt Brechtin kappale There's nothing quite like money sai aivan uskomattoman hienon esityksen. Luttinen eläytyi osaansa täydellisesti ja jokainen laulun, liikkeiden ja eleiden yksityiskohta vaikutti tarkkaan mietityltä.

Sitten säästölinjalle: Sibeliuksen Andante festivo nyrjähteli mekaanisten säästöjen kourissa, mutta Karelia-sarjan Alla marciasta tuli juustohöylän jäljiltä aivan hulvaton. Yleisö oikein ulvoi naurusta. Vielä hauskemmaksi meni, kun sopeutuksen tuloksena kuulimme Finlandian kolmen hengen kampayhtyeen esittämänä.

Tämän jälkeen seurasi  Anton Webernin sovitus Johann Strauβ nuoremman Aarrevalssista. Weberniltä kuultiin myös Kolme pientä kappaletta sellolle ja pianolle op. 11. Tämän minimalistisen pläjäyksen esittivät pianisti Naoko Ichihashi ja sellisti Jonathan Roozeman. Konsertin ensimmäinen puolisko päättyi Otaniemen kaiun esittämään musikaalinumeroon Brotherhood of Man. Jatsahtavaa ja iloista menoa johti Tapani Länsiö.

Väliajan jälkeen kuultiin Beethovenin opuksesta 113 Ateenan rauniot -alkusoitto ja Turkkilainen marssi. Kaisaniemen ala-asteen kuorolaiset esittivät kolme vanhaa koululaulua: Koululaisen marssi, Eespäin joukko nuorien ja Suksimiehen laulu. Tätä seurasi avantilaisten absurdia lähentelevä improvisaatio Valtioneuvoston tekstistä "Suomi 2025 yhdessä rakennettu". Konsertin päätti Jay Schwartzin kappale Music for Orchestra III, joka oli suggeroivaa ja erikoisuudessaan mielenkiintoista kuultavaa.

Wolfia ja Sibeliusta

4.10.2015 Aarne Pelkonen, baritoni ja Juho Alakärppä, piano Helsingin kaupungintalon juhlasalissa

Saammeko esitellä: Hugo Wolf! -konserttisarjan osassa V/VI kuulimme jälleen Wolfin lauluja Eduard Möriken runoihin. Ennen konserttia Hedvig Paulig ja Ilmo Ranta kertoivat mietteistään ja keskustelivat konsertin ohjelmasta ja sen säveltäjistä. Itse konsertissa sali täyttyi oikein kiitettävästi - eli taitaa niitä liedin ystäviä sittenkin olla aiempien konserttien surkeita yleisömääriä enemmän!

Pelkonen ja Alakärppä olivat valinneet kymmenen Wolfin laulua, jotka etenivät kepeähköstä Der Gärtneristä hurjaan Der Feuerreiteriin. Pelkosen hallittua ja tasapainoista laulua oli jälleen kerran ilo kuunnella, vaikka kaikki kappaleet eivät täysin virheettömästi menneetkään.

Väliajan jälkeen oli Sibelius-osion vuoro. Kappaleita oli merkitty ohjelmaan kaikkiaan kaksitoista, mutta niistä yksi jäi jostain syystä pois. Muutamista kappaleista kuultiin hyvin piristäviä tulkintoja, esim. Till Friggassa oli sopivasti nuoren miehen tunteen paloa ja Drömmen-kappaleessa jopa leikillisyyttä. Ylimääräisenä kuultiin Sibeliuksen Vilse.

Maisteri in spe

3.10.2015 Jonas Rannilan kuoronjohdon maisterintutkintokonsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Musiikkitalon Camerata-sali tuli - ehkä yllättäen - melko täyteen, kun luvassa oli kuoropainotteista musiikkia Jonas Rannilan johtamana. Olen seurannut Rannilan edesottamuksia ja uraa aina Cantores Minores -ajoista saakka, ja oli jotenkin hienoa olla todistamassa hänen upeaa onnistumistaan ja osaamistaan maisterintutkintokonsertissa. Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye soi hänen johdossaan puhtaasti ja kautta linjan taidokkaasti.

Konsertti alkoi renessanssin vokaalipolyfonialla: Giovanni Pierluigi da Palestrinan Iubilate Deo, Motectus octo vocibus soi hivelevän kauniina ja hyvää tekevänä laulukylpynä. Sen perään kuulimme J. S. Bachin Messu A-duurin (BWV 234). Pakkohan ohjelmassa oli Bachia olla - kun tiedän että hän on Rannilallekin Mestari. Messun esitys osoitti, kuinka Rannila hallitsee varsin vaivattomasti suuremmankin teoksen ja orkesterin, joka tosin oli tässä vain yhdeksänhenkinen. Laulusolisteina saimme nauttia Hedvig Pauligista, Teppo Lampelasta ja Sampo Haapaniemestä. Pienemmissä solistisissa osuuksissa lauloivat Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtyeen jäsenet.

Väliajan jälkeen seurasi toinen kappale renessanssin ajalta: Giovanni Gabrielin Jubilate Deo. Ja kylläpä soikin hienosti! Päätösnumerona kuulimme Sofia Gubaidulinan Sonnengesangin vuodelta 1997 Franciscus Assisilaisen tekstiin. Näytti se nykymusiikkikin Rannilalta taipuvan, vaikka teos on täynnä erikoisia taitteita ja tarkkana sai partituurin kanssa varmasti olla. Erityismaininnan ansaitsee tärkeän sello-osuuden soittanut Jonathan Roozeman.

Ylimääräisenä laulettiin Sibeliuksen Finlandia ja halukkaat yleisöstäkin pääsivät lavalle osallistumaan. Tässä vaiheessa ei silmä enää pysynyt kuivana...

Aivan upea kokonaisuus, jota kelpaa muistella pitkään. Kiitokset ja onnea tulevalle maisterille!

Ooppera vieraudesta

3.10.2015 Paolo Rosaton ooppera Lars Cleen - Muukalainen Helsingin Konservatorion konserttisalissa

Maailman kantaesityksensä 2.10. saanut ooppera esitettiin vielä toisen kerran Helsingin Ruoholahdessa. Jukka von Boehm oli ohjannut jäntevän tarinan, jossa kuvataan suomalaisen merimiehen Lars Cleenin kohtaloa Sisiliassa, vieraassa ympäristössä. Walter Zidaričin libretto perustuu Luigi Pirandellon novelliin vuodelta 1902.

Pieni yhdeksän hengen orkesteri soitti Edward Ananian-Cooperin johdolla Rosaton kiinnostavan sävellyksen, josta pidin kovasti. Libretto oli periaatteessa toimiva, mutta jonkinasteinen kohtausten katkonaisuus tai irrallisuus sitä vaivasi. Tämä pilasi paikoittain draaman kaaren, mutta jostain syystä en tällä kertaa kokenut sitä suurena miinuksena. Toimihan tämä näinkin!

Rooleja oopperassa on vain kuusi, joista yksi on mykkä rooli. Tero Halonen lauloi Lars Cleeninä ja Matias Haakana Don Paranzana. Aiemmin Haakanaa kuullessani hän on tehnyt ihan hyvän vaikutuksen, mutta nyt eivät kyvyt kyllä vastanneet roolin vaatimuksia. Tekisi mieli viitata ilkeästi vanhaan sanontaan, että kun taidot loppuvat niin lisätään volyymia... Venerinan osan lauloi oikein kauniisti Satu Strömberg ja Donna Rosolinana esiintyi mainiosti Sirja Pohjanheimo-Vikla. Samuli Takkulalla oli kaksi pienempää osaa ja Il Turcon mykässä roolissa lavalla esiintyi Muhamed Awadi.

Raskaan sarjan ranskalaiset

2.10.2015 Jenni Lättilä, sopraano ja Maija Parko, piano Musiikkitalossa Helsingissä

Raskaan sarjan ranskalaisiksi nimetyssä konsertissa lupaava Wagner-sopraanomme Jenni Lättilä esitti ranskalaista laulumusiikkia yhdessä pianisti Maija Parkon kanssa.

Ohjelma aloitettiin viidellä Lili Boulangerin laululla Francis Jammesin teksteihin. Clairiéres dans le ciel jätti hieman valjun vaikutelman. Tämä ei niinkään johtunut esiintyjistä, vaan kappaleiden luonteesta ja sävelkielestä. Seuraavat neljä Henri Duparcin laulua sen sijaan olivat täysosuma. Lättilän äänimateriaali ja tulkinta sekä Parkon ilmeikäs ja tarvittaessa herkkäkin pianismi sopivat näihin mainiosti.

Väliajan jälkeen kuulimme kaksi pientä Claude Debussyn pianokappaletta: Les sons et les parfums dans l'air du soir ja Les soirs illuminés par l'ardeur du charbon. Lättilä luki ennen molempia kappaleita Baudelairen runot Antti Nylénin suomennoksina. Konsertin päätti Debussyn Cinq poémes de Baudelaire. Ne Lättilä lauloi hyvin vaikuttavasti, joskin paikoin aika ronskilla otteella; hienostuneempi ja sävykkäämpi tulkinta olisi voinut olla paikallaan.