Komsi selvitti "anti-oopperan" vaikeudet

18.1.2019 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk, sol. Anu Komsi, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n perjantai-illan konserttiin oli valittu aika erikoinen teospari: Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonia ja Morton Feldmanin ooppera 1970-luvulta! Onneksi näitä erotti riittävän pitkä väliaika... HKO soitti aluksi Mozartin Sinfonian nro 38 D-duuri, lisänimeltään "Praha" vuodelta 1786. Kapellimestari Dima Slobodenioukin näkemys oli jäntevä ja energinen. Hän johti teoksen erittäin tarkasti ja selkeästi viittoen.

Säveltäjä Morton Feldman (1926–1987) ei halunnut musiikkiinsa tekstiä ja vastaavasti kirjailija Samuel Beckett (1906–1989) ei perustanut tekstiensä säveltämisestä. Kumpikaan ei ilmeisesti edes pitänyt oopperasta (ainakaan perinteisestä sellaisesta) taidemuotona, joten moinen oli varmaankin mahdollisimman kaukana heidän ajatuksistaan. Vaan mitä tapahtuikaan? Miesten yhteistyön tuloksena syntyi tietenkin ooppera! Tosin Neither (1977) on lajin epätyypillinen edustaja: yksinäytöksinen monodraama sopraanolle ja orkesterille, jonka librettona on Beckettin minimalistinen, vain 16-rivinen runo. Teosta on kutsuttu anti-oopperaksikin, sillä siinä ei myöskään ole juonta tai tapahtumia. Tästä johtuen konserttiversio taitaa olla ainoa vaihtoehto oopperan esittämiseksi – vai onkohan jossain yritetty joskus muunlaista lähestymistapaa?

Feldmanin lähes tunnin mittaisen sävellyksen musiikki on vähäeleistä, meditatiivista tai hypnoottista. Sopraanosolistille on kirjoitettu pirullisen korkeaa ja vaikeaa laulettavaa, mutta Anu Komsi selvitti haasteet lähes yliluonnollisella taituroinnillaan. Hän sai upeasti korkeimmatkin äänet soimaan, eli ne eivät koskaan menneet sävyttömäksi "kirkumiseksi". Solisti oli sijoitettu jännästi orkesterin taakse patarumpujen viereen. Kuuluvuudessa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, sillä orkesteri soitti lauluosuuksien aikana varsin hiljaa ja Komsin ääni on tunnetusti läpäisyvoimainen.