Turkkilaisissa tunnelmissa

20.9.2018 Tapiola Sinfonietta, joht. Klaus Mäkelä, sol. Sergey Malov, viulu Tapiolasalissa Espoossa

Tapiola Sinfoniettan matineakonsertti alkoi menevästi Jean-Baptiste Lullyn Turkkilaisella marssilla näytelmämusiikista Porvari aatelismiehenä. Kapellimestari Klaus Mäkelä ei käyttänytkään tahtipuikkoa tai pelkkiä käsiä, vaan oli varustautunut pitkällä vanhan ajan tahtisauvalla, jolla hän jyskytti rytmikkäästi korokkeeseensa. Tätä johtamistapaa voisi käyttää useamminkin sopivien kappaleiden kohdalla - eihän barokin aikana puikko kädessä johdettu! Mäkelän valinta viittasi myös säveltäjään, sillä kaikkihan muistamme mihin huono-onninen Lully menehtyi...

Musiikki jatkui saumattomasti ilman taukoa. Toisena kappaleena kuultiin Mozartin Viulukonsertto nro 5 A-duuri "Turkkilainen". Solisti Sergey Malovin, orkesterin ja Mäkelän yhteistyö toimi loistavasti ja lopputulosta kuunteli ihan ilokseen. Ensimmäisen osan kadenssi oli melkoista revitystä, jossa orkesteri säesti Malovin turkkilaisheruttelua ja Mäkelä kaivoi tahtisauvansa uudelleen esiin.

Konsertissa ei ollut lainkaan väliaikaa, vaan kolmas teos kuultiin Malovin virtuoottisen ylimääräisen jälkeen. Päätösnumero oli Beethovenin Sinfonia nro 2 D-duuri. Aivan erikoisen hieno esitys, johon Mäkelä puhalsi nuoruuden innolla melkoisen draivin. Mahtavaa!

Konsertin juonsi Jukka Rantamäki, jonka tolkuttoman pitkät ja polveilevat tarinoinnit olivat aivan liikaa. Suosittelen yleisön sivistämistä kohtuudella - ei tällaisessa yhteydessä ole syytä paukuttaa tietoiskua kymmentä minuuttia yhtä soittoa ja eksyä vaikkapa Molièren kuolinsyyn selvittämiseen. Eikä Beethovenin Heiligenstadtin testamenttiakaan olisi tarvinnut kokonaan lukea! Harkintaa siis ensi kerralle, kiitos.