Die Soldaten vihdoinkin Suomessa – edes vokaalisinfoniana

14.9.2018 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Anu Komsi, Jeni Packalen, Hilary Summers, Juha Uusitalo, Peter Tantsits ja Ville Rusanen Musiikkitalossa Helsingissä

Näin Bernd Alois Zimmermannin Die Soldaten (Sotilaat) -oopperan Berliinissä kesällä 2014. Hurja teos jätti lähtemättömän vaikutuksen, vaikka en siitä varauksettomasti pitänytkään. Suomessa tätä vuonna 1965 valmistunutta oopperaa ei ole esitetty koskaan. Ja vaikeaa oli sen alku Saksassakin: Kölnin oopperan tilaustyön kantaesitystä jouduttiin siirtämään, sillä talon johto piti partituuria mahdottomana esittää. Zimmermann sävelsi tai kokosi oopperasta eräänlaisen näyte-erän, joka sai nimen Vokaalisinfonia – ja jolla oopperan johto saatiin vakuutetuksi. Die Soldaten -vokaalisinfonia kantaesitettiin 1963 ja se on kestoltaan puoli tuntia.

RSO esitti suuren koneiston Vokaalisinfonian ensimmäistä kertaa Suomessa. Musiikin jyly ja kakofonia oli paikoin musertavaa, mutta siellä täällä atonaalisen musiikin vastavoimana pilkahteli perinteisempiä melodioita ja harmonioita. Hannu Lintu osasi asiansa, eikä jättänyt käyttämättä sävellyksen tarjoamia revittelymahdollisuuksia. Teoksessa on kuusi laulusolistia, joista Anu Komsi ja Peter Tantsits nousivat esille varsinaisina taitureina. Komsin kyvyt tunnetaan hyvin, mutta myös Tantsitsin korkea tenori oli mykistävän hienoa kuultavaa. Juha Uusitalo on sairauksiensa jälkeen tehnyt paluuta konserttilavoille, mutta entisessä laulukunnossa mies ei useiden kuulemieni esitysten perusteella ole vieläkään. Jeni Packalen sen sijaan onnistui erinomaisesti ja hänen lämmin, täyteläinen äänensä teki oikein hyvää. Hilary Summersin ja Ville Rusasen suorituksissa ei ollut mitään moitittavaa, mutta heillä laulettavaa oli kovin vähän.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Einojuhani Rautavaaran Sinfonia nro 6 "Vincentiana" vuodelta 1992. Teoksen pohjana on Vincent-oopperan (1989) materiaali, josta säveltäjä sinfoniansa rakensi – tästä siis em. lisänimi. Rautavaaran musiikin suurena ystävänä odotin esitystä kovasti, sillä en ole koskaan kuullut tätä sinfoniaa livenä. Ja puhdasta nautintoahan esitys tietenkin oli RSO:n voimin. Hannu Lintu oli tehnyt loistopäätöksen vaihtaessaan konsertin kappaleiden esitysjärjestystä – oli ilman muuta parempi, että Vincentiana esitettiin vasta Sotilaiden jälkeen. Rautavaara käyttää sinfoniassaan hauskasti syntetisaattoria sekä kekseliäästi vaskia ja lyömäsoittimia. Kolmannen osan vinksahtaneet tanssirytmit kertovat Rautavaaran huumorintajusta ja saavat väkisinkin hymyn huulille.