Lohjan orkesterin uudet kipparit

3.9.2020 Lohjan kaupunginorkesteri, joht. Jukka Untamala, sol. Monica Groop, mezzosopraano Laurentius-salissa Lohjalla

Lohjan kaupunginorkesteri on saanut uuden taiteellisen johtajan, joka on kapellimestari Jukka Untamala (s. 1981). Aiemmin lähinnä viulistina ja kamarimuusikkona tunnettu Untamala sai johtamisoppinsa Panula-Akatemiassa ja on jo usean vuoden ajan vieraillut eri puolilla Suomea kapellimestarina. Lohjalle oli valittu myös uusi konserttimestari, eläköityneen Sakari Sallisen tilalle. Manttelinperijä on alalla hyvin tunnettu nimi, nimittäin Tero Latvala.

Untamalan kauden avajaiskonsertti tarjosi perinteikkäässä hengessä Sibeliusta ja Beethovenia. Cassazione on lähes 40-vuotiaan Sibeliuksen orkesterikappale, jonka hän kirjoitti täytteeksi helmikuun 1904 sävellyskonserttiinsa. Teos jäi muun ohjelman varjoon ja sitä luonnehdittiin arvosteluissa mm. vähäpätöiseksi. Sibelius muokkasi teosta seuraavana vuonna, mutta ei ollut siihen vieläkään tyytyväinen. Lopullinen uudistaminen jäi kuitenkin tekemättä. Cassazione soi hyvin harvoin konserteissa ja se olikin Untamalalta kiva valinta ohjelman alkuun.

Toisena numerona kuultiin Aulis Sallisen orkesterisovitus kahdeksasta Sibeliuksen laulusta. Sarjan tilasi Yleisradio säveltäjän 150-vuotisjuhlan (2015) kunniaksi ja RSO kantaesitti niistä seitsemän Anne Sofie von Otterin kanssa itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa. Olin tuolloin paikalla ja kehuin Sallisen orkestrointia (https://oopperaa.blogspot.com/2015/12/itsenaisyyspaivan-juhlakonsertti-6.html).

Tässä konsertissa laulut kuultiin seuraavassa muutetussa järjestyksessä: De bägge rosorna, Sippan, Dold förening, Under strandens granar, Kyssens hopp, Hennes budskap, Men min fågel märks dock icke ja Jägargossen. Mezzosopraano Monica Groop sopi Sibeliuksen tulkiksi oivallisesti ja esitti useamman laulun oikein sydämeenkäyvällä lämmöllä. Orkesterin osuus pääsi tällä kokoonpanolla ja Laurentius-salin akustiikassa oikeastaan paremmin esille kuin Musiikkitalossa.

Konsertin päätti toinen mukava yllätys, nimittäin Beethovenin Sinfonia nro 8 F-duuri. Sitä olen kaikista säveltäjänsä sinfonioista kuullut vähiten. Kappale onkin Beethovenille vähän omituinen tuotos: lyhyehkö ja valoisa, jossa (hyvänen aika!) kaikki osat kulkevat duurissa. Rapsakkaasti ja jäsentyneesti lohjalaiset tämän tarjoilivat Untamalan pätevällä johdolla.