Unkarin kansallisoopperan esitys ei häikäissyt

14.3.2019 Ferenc Erkelin ooppera Bánk bán Erkel-teatterissa Budapestissa

Selvisin lopulta Unkarin kansallispäivän juhlahulinoista ja löysin aikaa blogin kirjoittamiseen. Aattoillan ohjelmaksi sopi tietenkin Ferenc Erkelin Bánk bán, jota kutsutaan usein Unkarin kansallisoopperaksi. Esitys oli säveltäjän mukaan nimetyssä Erkel Színházissa, sillä vanha oopperatalo on edelleen remontissa.

Tunnen ennestään vain yhden Erkelin oopperan, Hunyadi Lászlón, jonka väkevä sävelkieli teki muutama vuosi sitten todella suuren vaikutuksen. Selvästi myöhempää tekoa (1861) oleva Bánk bán ei pystynyt samaan. Yleisölle tarjottiin pätevää ja kaunista musiikkia, joka ei kuitenkaan ollut erityisen omaperäistä tai mieleenpainuvaa. Oopperasta esitettiin jo säveltäjän eläessä eri versioita ja myöhemmin teosta on sorkittu lisää niin, että hieman toisistaan eroavia laitoksia on useita. Kantaesityksessä nimiroolin lauloi tenori, mutta nyt mentiin 1930-luvun lopulta polveutuvalla baritoniversiolla. Jälkimmäisen fakin voi ajatella sopivan Bánk bánin tyyliselle hahmolle paljon paremmin. Orkesteri on varmasti esittänyt tätä Magyar Állami Operaházin kestosuosikkia lukemattomia kertoja ja tämä saattoi hieman kuuluakin soitossa. Ádám Medveczkyn johdolla lähestyttiin rutiiniesitystä, jossa ei ollut paljoakaan laaksoja eikä kukkuloita.

Ooppera sisältää nationalismia, joka on saanut Unkarin nykyhallinnon ja asenneilmapiirin aikana huolestuttavia muotoja. Esitys alkoi kansallislaululla, jota koko yleisö nousi kunnioittamaan ja laulamaan. Tämä outous olisi ehkä vielä mennyt, mutta ohjaaja Attila Vidnyánszky oli halunnut oikein alleviivata tiettyjä kansallismielisiä kohtia – ja tämähän sopi hurraavalle yleisölle erinomaisesti. Ohjaus ei muutenkaan ollut suuremmin mieleeni, vaan vaikutti kärsivän mielikuvituksen puutteesta ja kaavamaisuudesta. Lavastus oli Bilozub Olekszandrin ja puvustus Viktória Nagyn.

Solistit pelastivat esityksen – jälleen kerran. Levente Molnár oli muhkea niin ulkomuodoltaan kuin ääneltään ja sopi Bánk bánin osaan erinomaisesti. Unkarin kuningas II. Endre (András eli Andreas II) oli Marcell Bakonyi ja hänen kuningattarensa Gertrud oli Judit Németh. Bánk bánin vaimo Melinda oli Zita Szemere, joka yllätti äänensä huikeilla ulottuvuuksilla ja ilmaisuvoimalla. Muissa rooleissa olivat Péter Balczó, Kolos Kováts, Zsolt Haja, Lajos Geiger ja Gergely Irlanda.