Uusintakin kelpaa hyvin...

8.7.2020 Elokuvissa: Gaetano Donizettin ooppera Don Pasquale The Metropolitan Operasta New Yorkista

Finnkino pyörittää taas kesäencoreina sarjan The Metin oopperaesityksiä menneiltä vuosilta. Nyt nähtiin Donizettin Don Pasquale, joka lähetettiin Live in HD -tuotantona kaudella 2010–2011. Kävin tuolloin katsomassa tämän saman tallenteen, mutta uusinta oli nyt paikallaan, sillä oopperavajaukseni on äitynyt todella pahaksi viime kuukausien aikana.

Don Pasquale on hilpeänpuoleinen koominen ooppera, joka on juoneltaan kuin sisarteos säveltäjän Lemmenjuomalle (L’elisir d’amore). Ohjaaja Otto Schenk kuljetti tarinaa sujuvasti ja paikoin herkullisesti, mutta jälleen kerran turhauttavan konservatiivisesti. Rolf Langenfass vastasi näyttävästä puvustuksesta ja näppärästä lavastuksesta, joka ei sortunut liioitteluun.

Produktion mainiona kapellimestarina toimi James Levine, joka kuulemma johti tuolloin Don Pasqualen ensimmäistä kertaa. Orkesteri nappasi kuulijan otteeseensa jo alkusoitosta lähtien – montusta suorastaan pulppusi iloa ja energiaa.

Esitystä oli siunattu myös erinomaisilla solisteilla, kuinkas muuten. Anna Netrebkossa oli vielä kymmenen vuotta sitten hehkeää tyttömäisyyttä, joka sopi Norinan rooliin kuin nenä päähän. Ja hänen laulustaan en kerta kaikkiaan saanut kyllikseni. Suoranaista luksusta oli se, että Anna lauloikin vain minulle – noin satapaikkaisessa elokuvasalissa ei ollut minun lisäkseni ketään muuta!

Matthew Polenzani lauloi Ernestona kuin unelma, mutta hänen kömpelöön ja tasapaksuun näyttelemiseensä en ihastunut. Tätä vikaa ei ollut Mariusz Kwiecieńillä, joka oli myös näyttämöllisesti täydellisen sisällä Malatestan roolissa. Vuonna 2016 kuollut John Del Carlo esitti Don Pasqualea herkullisesti – mikä koomikkolahjakkuus hän olikaan! Oopperan alussa Del Carlon laulussa oli kuultavissa pientä epätarkkuutta, mutta onneksi vain muutamassa fraasissa.