Sukupuolten taistelua

22.11.2018 Leoš Janáčekin ooppera Šárka Divadlo Redutassa Brnossa

Kuudetta kertaa järjestetty Janáček Brno -festivaali keskittyy nimensä mukaisesti Leoš Janáčekin sävellyksiin. Ohjelmassa on jonkin verran myös muiden aikalaisten tai maanmiesten musiikkia, mutta minulle Tšekin-matkan syynä olivat pelkästään Janáčekin oopperat.

Šárka on varmasti monille oopperaharrastajillekin täysin tuntematon teos. Kyseessä on Janáčekin ensimmäinen ooppera, jota hän sävelsi vuosina 1887–1888. Kaikki ei mennyt prosessissa aivan putkeen: Säveltäjä käytti omin lupinensa Julius Zeyerin librettoa, mistä runoilija hikeentyi. Zeyerin kunnialle ilmeisesti kävi, että alun perin suurelle Dvořákille tarkoitettu libretto päätyi aloittelevalle säveltäjälle, jolla oli vielä otsaa lyhentää ja muokata hänen tekstiään!

Runoilija kielsi suorasanaisesti Janáčekia käyttämästä librettoaan. Tämä jatkoi säveltämistä, mutta siirsi lopulta teoksen syrjään, koska sen esittäminen olisi Zeyerin kiellon vuoksi ollut mahdotonta. Vuonna 1918 Janáček löysi vanhan käsikirjoituksensa ja palasi oopperan pariin oppilaansa avustuksella. Nyt libretisti oli jo kuollut ja kuuluisalla Janáčekilla ei ollut mitään ongelmia saada lupaa oikeuksien omistajalta. Šárka valmistui lopultakin vuonna 1919 ja sai kantaesityksensä Brnossa 1925.

Ooppera on aikamoinen harvinaisuus näyttämöllä: Vuoden 1925 jälkeen sitä on esitetty kolmeen otteeseen tšekkiläisissä teattereissa ja lisäksi se on nähty Edinburghissa vuonna 1993. Miellyttävässä Brnon Reduta-teatterissa nähty uusi produktio on syntynyt Opera Diversan ja Brnon kansallisteatterin yhteistyönä tätä festivaalia varten.

Ooppera alkaa pitkällä alkusoitolla, jonka aikana nähtiin naiset suremassa Libušen (tšekkiläisten myyttinen esiäiti) arkun äärellä. Paikalle saapuu Přemysl miehineen ja ilmoittaa meiningin muuttuvan: hän ottaa vallan ja naisten etuoikeudet lakkaavat. Tästä seuraa parin näytöksen verran kähinää puolin ja toisin. Sen tuoksinassa Šárka ja Ctirad rakastuvat toisiinsa, mutta Šárkan lojaalius pitää: hän virittää ansan Ctiradille ja luovuttaa tämän naisille tapettavaksi. Oopperan lopussa murtunut Šárka päättää kuitenkin seurata polttohaudattavaa Ctiradia roviolle. Ja tässä kohdassa kaikkien pitäisi ylistää rakkauden voimaa!

Ohjaaja Kristiana Belcredi oli siirtänyt oopperan tapahtumat linnasta epämääräiseen toimistoympäristöön, joka ei oikein säväyttänyt. Läpikuultavien seinien käyttö oli hyvä idea; esimerkiksi Ctiradin murhaaminen oopperan loppupuolella näytettiin tyylikkäästi seinän läpi varjokuvana, takaa heijastettujen voimakkaiden valojen avulla. Lavastus oli Sylva Markován ja puvustus Eliška Lupačová Ondráčkován tekosia.

Šárka kesti ilman väliaikaa vain hieman yli tunnin. Musiikillisesti esitys oli onnistunut – kiitos orkesterin, pätevän kuoron ja kapellimestari Gabriela Tardonován. Ja solisteja on myös kiitettävä: Iveta Jiříková oli mahtava Šárka, joka tykitti osuutensa uskomattomalla intensiteetillä. Roman Hozalla oli kaunis baritoniääni ja hän sopi myös olemukseltaan erinomaisesti Přemyslin rooliin. Dušan Růžička vakuutti Ctiradina, vaikka toisinaan laulussa oli puristeisuutta, ja Pavel Valenta pärjäsi pienemmässä Lumírin osassa.