Straussin lauluja ja Carmina Burana

9.11.2018 Tampere Filharmonia, joht. Santtu-Matias Rouvali, sol. Tuuli Takala, Jaakko Kortekangas & Brett Sprague Tampere-talossa

Tampere Filharmonia esittää kahtena peräkkäisenä iltana kiinnostavan vokaalimusiikkiohjelman, joka sisältää Richard Straussin lauluja ja Carl Orffin Carmina Buranan. Molemmat konsertit myytiin ennakkoon loppuun, mikä kertoo ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin synnyttämästä hyvästä draivista ja kaupunkilaisten kiinnostuksesta. Tampere Filharmonian kausisarjan konserttien täyttöaste onkin ollut viime vuosina mahtavat 95 %!

Alkuun kuultiin sopraano Tuuli Takalan esittämänä neljä laulua: Zueignung, Das Rosenband, Morgen! ja Cäcilie. Tämän jälkeen baritoni Jaakko Kortekangas lauloi kolme kappaletta: Traum durch die Dämmerung, Heimliche Aufforderung ja Allerseelen. Tamperelaisilla oli omituinen käytäntö taputtaa erikseen jokaisen laulun jälkeen, mikä rikkoi hieman tunnelmaa ja keskittymistä.

Tuuli Takalan kappalevalinnat olivat niitä aina toistuvia suosikkeja; mielellään olisin kuullut jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Mutta hienosti hän ne esitti – Takala on selvästi kehittymässä Soile Isokosken, Karita Mattilan ja Camilla Nylundin veroiseksi Strauss-tulkiksi. Jaakko Kortekangas esitti hyvällä rutiinilla, mutta hieman varovaisesti tai ääntään säästellen oman osuutensa. Orkesteri seurasi Rouvalin johdolla oikein mallikelpoisesti ja balansointi oli kohdallaan.

Väliajan jälkeen päästiin sitten Carmina Buranan pariin. Carl Orff sävelsi teoksen vuosina 1935–1936. Teksteiksi hän valitsi osia keskiaikaisesta (1200-luvun alkupuolelta peräisin olevasta) käsikirjoituskokoelmasta, joka oli löydetty 1800-luvun puolivälissä baijerilaisesta luostarista. Tässäkin esityksessä kummallinen väliaplodeeraus jatkui, ja Rouvali antoi sille jokusen kerran tilaa.

Tamperelaisten esitykseen oli koottu oikea jättikuoro Tampereen Filharmonisen Kuoron (valm. Jani Sivén) ja Tampereen Oopperan kuoron (valm. Heikki Liimola) laulajista. Mukana oli myös poikakuoro, jonka laulajat tulivat paikallisesta Pirkanpojat-kuorosta (valm. Jouni Rissanen). Kuoro esiintyi yhtenäisesti ja rytmisesti tarkasti ja kokonaisuus onnistui erittäin hienosti. Poikakuoron jäntevä laulu hämmästytti laadukkuudellaan – siinä ei ollut jälkeäkään lapsikuoroja usein vaivaavista "tyyppivioista".

Teos käynnistyi yllättävän laimeasti, eivätkä orkesteri ja kuoro pauhanneet O Fortunaa kuten kapellimestarit yleensä tykkäävät sitä luukuttaa. Pian Rouvali pääsi teoksen imuun ja johti energisesti mukana pomppien, kuten tapanaan usein on. Jaakko Kortekankaalle Carmina Burana on hyvin tuttu teos; olen itsekin kuullut häntä sen solistina pari kertaa. Kortekankaallakin aloitus oli vaisuhko eikä ylärekisterissä oikein meinannut olla ytyä, mutta miehen lämmettyä kuultiin teoksen jälkipuolella aivan loistaviakin numeroita (esimerkiksi Ego sum abbas oli hieno!).

Tuuli Takala lauloi osuutensa laadukkaasti ja selvitti vaivatta esimerkiksi Dulcissimen korkeudet. Orff on kirjoittanut kaikille solisteille huomattavan korkealle menevää laulettavaa. Tämä ei ollut ongelma yhdysvaltalaistenori Brett Spraguelle, joka häikäisi ainoassa numerossaan Olim lacua colueram. En ole koskaan aiemmin kuullut näin loistavaa korkeaa tenoria Carmina Buranassa!