Janáčekin kohtalokas neljäs ooppera

24.11.2018 Leoš Janáčekin ooppera Osud Mahenovo divadlossa Brnossa

Ostravan kaupungissa pitää majaansa Národni divadlo moravskoslezské eli Määrin Sleesian kansallisteatteri. Siitä tuli hiljattain brnolaisen sisartalonsa lisäksi toinen teatteri maailmassa, joka on esittänyt näyttämöllä kaikki Janáčekin yhdeksän oopperaa. Listan viimeinen oli Osud (Kohtalo), joka sai ensi-iltansa Ostravassa lokakuussa ja tuotiin nyt vierailulle Janáček Brno -festivaalille.

Kolmas ja viimeinen iltani Brnossa kului siis Kohtalon merkeissä. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että istuin salin parhaalla paikalla presidentin aitiossa, ja lipun hinta oli silti naurettavat 13 euroa!). Janáček sävelsi oopperan vuosina 1903–1907, Jenůfan jälkeen, mutta ensimmäisen näyttämötoteutuksensa se sai vasta 1958 Brnossa. Kohtalon musiikki poikkeaa huomattavasti edellisinä iltoina kuulemistani varhaisteoksista – tässä on jo tunnistettavissa Janáčekin persoonallinen ääni ja omat säveltämisen työkalut. Kapellimestari Jakub Klecker oli mies paikallaan ja teki oikeutta teokselle. Hänen tarkkaa ja esiintyjiä hienosti tukevaa johtamistaan oli ilo seurata.

Jiří Nekvasil oli ohjannut sinänsä sujuvan ja toimivan esityksen, mutta jotenkin siitä jäi vähän valju kokonaisvaikutelma. Oopperan juoni olisi kyllä tarjonnut mahdollisuuksia: Mílan äiti lopettaa lyhyeen Živnýn ja Mílan suhteen, vaikka tytär on jo raskaana ja päätyy yksinhuoltajaksi, hylkiöksi. Myöhemmin pari löytää toisensa uudelleen, ja menee naimisiin, mutta onnea varjostaa samassa taloudessa asuva äiti. Mielenterveydeltään järkkynyt äiti syöksyy kuolemaansa parvekkeelta ja vetää mukanaan Mílan, joka pyrki estämään äitiään. Syyllisyyttä poteva Živný jää säveltämään keskeneräistä oopperaansa, joka ei valmistu koskaan. Alun perin Živnýkin kuolee oopperan lopussa (salamaniskuun!), mutta ratkaisu oli jätetty pois tässä tuotannossa.

Näyttämöllä ei ollut tai tapahtunut oikein mitään mieleenpainuvaa, ellei nyt sitten Daniel Dvořákin lavastuksen jättimäisiä pianonkosketinseiniä pidä sellaisena. Tyylikkään yksinkertaisen puvustuksen suunnittelija oli Simona Rybáková. Tärkeimmissä solistitehtävissä oli ihan osaavia laulajia: Säveltäjä Živný oli Martin Šrejma, Míla Valková oli Veronika Holbová ja hänen äitinsä oli Petra Alvarez Šimková. Tohtori Sudan roolin teki Tomáš Kořinek, maalari Lhotský oli Roman Hoza ja Konečný oli Lukáš Bařák.