Lisää Janáčekin varhaisteoksia

23.11.2018 Leoš Janáčekin ooppera Počátek románu ja baletti Rákoš Rákoczy Mahenovo divadlossa Brnossa

Brnon Janáček-festivaali jatkui double bill -illalla, jossa esitettiin kaksi säveltäjän varhaisteosta. Eilisiltana esitetyn Šárka-oopperan jälkeen syntyivät 1890-luvun alussa yksinäytöksinen ooppera Počátek románu ja samoin yksinäytöksinen baletti Rákoš Rákoczy, joka jäi lajityypissään ainoaksi Janáčekilta valmistuneeksi. Oopperan nimi on ymmärtääkseni suomeksi Romaanin alku, mutta kirjallisuudessa ja eri nettisivuilla käytetään monilla kielillä nimeä Romanssin alku (siis näin suomeksi käännettynä). Miten sitten lienee?

Brnon näyttävä Mahenovo divadlo eli alkujaan Deutsches Stadttheater valmistui vuonna 1882. Tšekkiläisen kirjailija Jiří Mahenin nimeä teatteri on kantanut vasta vuodesta 1965. Nyt talossa nähty tuplaensi-ilta oli Brnon konservatorion tuotanto. Teoksia yhdistää sävellysajankohdan lisäksi kansanmusiikki: Janáček käytti oopperassa omia kansanmusiikkisovituksiaan ja baletti sisältää paljonkin kansansävelmiä ja -tansseja.

Počátek románu -oopperassa on kyse tutulta kuulostavasta rakkaustarinasta: Köyhä maalaistyttö Polushka (Hana Kuželová) antautuu nuoren paroni Adolfin (Ondřej Koplík) vieteltäväksi ja unohtaa kokonaan Tonekin, jonka vaimoksi on jo lupautunut. Polushkan kummisetä Mudroch (Vladimír Jindra) yllättää lempivät nuoret ja ottaa valokuvan todisteeksi (uskottava tilanne, eikö totta!). Polushkan vanhemmat (Aleš Janiga, Marie Rosová) eivät aluksi usko tapahtunutta, mutta paljastava valokuva pakottaa heidät kohtaamaan totuuden. Nuorten avioliitosta ei tietenkään tule mitään, ja niin Polushka palaa Tonekinsa (Tadeáš Janošek) kainaloon. Ja tämä hyväksikäytetty mies siivoaa jäljet kiltisti!

Rákoš Rákoczy -baletista nähtiin versio, jossa alkuperäistä librettoa ja tarinaa oli muokattu melkoisesti. Teos sisälsi paljon kuoron laulamia numeroita sekä puheosuuksia ja muutaman soololaulunkin. Baletista oli tehty eräänlainen jatke ensin nähdyn oopperan tapahtumille ja kaikki sen henkilöt esiintyivät lavalla myös baletin aikana. Ladislava Košíkován koreografia nojasi musiikin tavoin kansantansseihin ja oli kohtalaisen tylsä, itseään toistava. Ehkä syynä oli se, että tanssimassa olivat solistit ja konservatorion kuoro, joilta ei varmaan voinut liikoja vaatia. Ammattimaisempaa otetta edustivat silloin tällöin lavalla pistäytyneet Hradišťan-ryhmän tanssijat. Tärkeimmissä osissa olivat Eliška Rejmanová (Katuška), František Sliž (Janek), Vilém Cupák (pormestari, starosta), Kateřina Karzelová (täti, tetka), Vojtěch Tesař (opettaja, učitel) ja Pavel Janečka (kirkkoherra, farář).

Molemmat teokset oli ohjannut Kristiana Belcredi, jonka työtä oli myös eilinen Šárka. Lavastajakin oli sama Sylva Marková, ja tähän kokonaisuuteen hän oli suunnitellut myös puvustuksen. Lavastajana Marková oli päässyt melko vähällä, sillä molemmissa teoksissa oli näyttämöllä vain suuri tausta, johon heijastettiin kuvia ja videoita. Pyörivällä näyttämön osalla käytettiin jousilla olevaa laatikkomaista kulkuvälinettä, joka muuttui sujuvasti lentokoneesta autoksi ja polkupyörästä hevosten vetämiksi rattaiksi.

Illan kapellimestarina toimi Tomáš Krejčí. Orkesterin osuuteen olen tyytyväinen – varsinkin Počátek románun rehevä sointi ja muhkea orkestrointi yllättivät Šárkan kuulokuvan jälkeen. Myös kuoro teki hyvää työtä ja erityisesti on kiitettävä vahvoja miesääniä monissa baletin numeroissa. Laulusolistien osuuksissa oli siellä täällä havaittavissa epäpuhtauksia ja muita pieniä ongelmia, mutta tämä oli ehkä odotettavissa, kun lähes kaikki esiintyjät olivat vasta konservatorion opiskelijoita.