44. Gigli-seuran konsertti

3.11.2018 Gigli 2018 -gaalakonsertti Savoy-teatterissa Helsingissä

Suomen Beniamino Gigli -seuran gaalakonsertti veti tänäkin vuonna Savoy-teatterin salin lähes täyteen yleisöä. Esiintymässä oli kaksi italialaista ammattilaista ja kaksi nuoren polven suomalaista laulajaa. Konsertin osaavana pianistina toimi Jari Hiekkapelto ja sen juonsi Laura Pyrrö.

Ensimmäisenä lavalle pääsi tenori Allan Raffaele, joka on syntynyt vuonna 1996. Hän esitti kaksi Bellinin kappaletta: Vaga luna, che inargenti ja Dolente immagine di Fille mia. Sopraano Sanna Iljin lauloi ensimmäisenä numeronaan Norinan Quel guardo il cavaliere -aarian Donizettin oopperasta Don Pasquale. Tenori Roberto De Biasion avausnumero oli Paolo Tostin laulu Non t'amo più. Toinen italialaisvieras, sopraano Gilda Fiume, oli valinnut Casta diva -aarian Bellinin Normasta. Seuraava numero oli veikeä yllätys, sillä Iljin ja Raffaele duetoivat Oskar Merikannon Onnellisilla – paitsi että laulu kuultiin Gigli-seuran hallitukseen kuuluvan Nicola Rainòn italiankielisenä käännöksenä Innamorati. Konsertin alkupuolisko päättyi toiseen duettoon: Fiumen ja De Biasion numero oli Vieni a mirar la cerula, joka on Verdin Simon Boccanegrasta.

Väliajan jälkeen De Biasio jatkoi Verdillä: Ah! sì, ben mio oopperasta Trubaduuri. Fiume lauloi Donizettin Lucia di Lammermoorista Lucian aarian Regnava nel silenzio. Raffaele poikkesi italialaissäveltäjien ketjusta esittämällä Spiagge amate -aarian Gluckin oopperasta Paride ed Elena. Sen perään kuultiin toisena numerona Cesare Andrea Bixion Mamma. Myös Iljin sai kaksi kappaletta, molemmat Puccinia: Quando m'en vo' (oopp. La Bohème) ja O mio babbino caro (oopp. Gianni Schicchi). Osion viimeisteli De Biasio, jonka numero oli O inferno! Verdin Simon Boccanegrasta.

Seuraavaksi oli vuorossa perinteinen palkitsemisosio, jossa Gigli-palkinto 2018 ojennettiin Gilda Fiumelle (kuten nokkelimmat olivat jo saattaneet päätellä). Roberto De Biasio kutsuttiin Gigli-seuran kunniajäseneksi; hän on oman palkintonsa saanut jo vuonna 2011. Fiume esitti De Curtisin Torna a Surrienton ja sen jälkeen italialaisvieraat esittivät duettona toisen De Curtisin menestyskappaleen, Non ti scordar di me. Konsertti päättyi toisen perinteen mukaisesti O sole mio -yhteislauluun.

Solisteista Gilda Fiumella oli tavattoman miellyttävä ja kaunisvärinen ääni. Casta divassa ihmettelin pari kertaa fraasien katkaisemista kummallisilla hengityspaikoilla. Roberto De Biasio oli lämmettyään aivan erinomainen kyky ja näytti Verdi-tenorin mallia. Sanna Iljinin esitykset eivät tänään hurmanneet minua, mutta sympaattisesta Allan Raffaelesta oli pakko tykätä. Yleisön kuluttajansuoja ei tällä kertaa toteutunut, sillä alun perin kotimaisena tenorina piti olla Tuomas Katajala. Korvaajaksi saatu nuori opiskelija ei tietenkään vetänyt vertoja kokeneelle ammattilaiselle, mutta jotain niin vilpitöntä Raffaelen esiintymisessä oli, että sen puutteet antoi mielellään anteeksi.