maanantai 21. syyskuuta 2020

Tarinoita Tampereella

18.9.2020 Tampere Filharmonia, joht. Santtu-Matias Rouvali, sol. Tuuli Takala, sopraano Tampere-talossa

Tampere Filharmonian Tarinoita-konsertin johti orkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Ohjelma käynnistyi Mozartin Der Schauspieldirektor -oopperan (suom. Teatterinjohtaja) melkoisen yhdentekevällä alkusoitolla. Aivan eri tasolle päästiin seuraavien viiden numeron myötä, kun orkesterin kanssa lavalle saatiin sopraanosolisti Tuuli Takala.

Takala oli valinnut äänelleen, persoonalleen ja olemukselleen loistavasti sopivia kappaleita. Ne olivat Celian aaria Strider sento la procella Mozartin Lucio Sillasta, Paminan Ach, ich fühl's Mozartin Taikahuilusta, Magdan Chi il bel sogno di Doretta Puccinin oopperasta La rondine, Ainon Tuli kevät, tuli toivo Melartinin Ainosta sekä Rusalkan Laulu kuulle Dvořákin oopperasta Rusalka.

Tuuli Takala suorastaan hehkui ja loisti aarioiden tulkkina. Ihailin hänen varmuuttaan vaativissakin numeroissa sekä vaikuttavaa ilmaisuvoimaa, josta olin saanut muistutuksen jo viikko sitten Tapiola Sinfoniettan konsertissa. Onneksi Tampereella kuultiin täysin eri aariat, eli tässäkään Takala ei mennyt siitä mistä aita olisi ollut matalin.

Konsertin päätti Schumannin viisiosainen Sinfonia nro 3. Tästä "Reiniläisestä" ei romantiikka paljoa parane, vaikka tällä kertaa olisin mieluummin kuullut jonkin muun teoksen. Aurinkoinen ja elämänmyönteinen musiikki välittyi katsomoon vahvana, Rouvalille tyypillisen energisenä esityksenä.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Charpentieria ja Bachia Paavalinkirkossa

12.9.2020 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Aapo Häkkinen, sol. Kajsa Dahlbäck ja Tuuli Lindeberg, sopraano, Monica Groop, altto, Hugo Hymas, tenori & Aarne Pelkonen, basso Paavalinkirkossa Helsingissä

HeBO:n Vanhan musiikin sarjan piti käynnistyä tänä syksynä Musiikkitalossa mm. Marc-Antoine Charpentierin Te Deumilla. Elokuussa konsertti päätettiin siirtää Paavalinkirkkoon ja ohjelmakin vaihtui. Charpentieria tarjoiltiin edelleen, mutta kappale oli Canticum in honorem Beatae Virginis Mariae vuodelta 1680. Se on dialogimuotoinen motetti, joka oli toteutettu kivasti niin, että sopraanosolistit (Kajsa Dahlbäck ja Tuuli Lindeberg) lauloivat taivaan enkeleinä urkujen vieressä ja ihmiskuntaa edustavat muut laulajat (Monica Groop, Hugo Hymas ja Aarne Pelkonen) olivat kuorin lattiatasolla. Säestyksestä vastasivat Heidi Peltoniemi (sello) ja Aapo Häkkinen (urut). Häkkinen soitti kirkon kuoriurkuja, joiden esikuvana ovat olleet 1700-luvun pohjoisitalialaisen tyylin urut. Musiikki kimalteli ja pyöri Paavalinkirkon akustiikassa aivan ihastuttavasti!

Toisena numerona kuultiin rakastettu kantaatti Herz und Mund und Tat und Leben BWV 147, joka on Johann Sebastian Bachin tuotantoa vuodelta 1723 (tuolloin hän oli juuri aloittanut Leipzigissa Tuomaskanttorina). Se koostuu kymmenestä osasta, joista puolet on kierrätystavaraa eli peräisin Bachin Weimarissa säveltämästä aiemmasta kantaatista. Teoksessa jokainen fakki saa omat soolonumeronsa ja niistä pääsi nauttimaan ainakin etummaisissa penkkiriveissä täysipainoisesti, kun laulajat oli sijoitettu riviin orkesterin ja yleisön väliin. Solistit olivat kautta linjan ensiluokkaisen taitavia ja tulkinnat korkeatasoisia ja Hugo Hymasin kirkas lyyrinen tenoriääni pääsi vihdoinkin kunnolla esille. Aapo Häkkinen soitti cembaloa ja johti orkesteriaan energisen pontevasti. Kaunis loppukoraali Jesus bleibet meine Freude oli täydellinen rauhoittava päätös illalle.

lauantai 12. syyskuuta 2020

Residenssitaiteilijan vahva näyttö

11.9.2020 Tapiola Sinfonietta, joht. Jonas Rannila, sol. Tuuli Takala, sopraano Tapiolasalissa Espoossa

11.9.2020 Tuuli Takala, sopraano & Tuula Hällström, piano Tapiolasalissa Espoossa

Tapiola Sinfonietta ehti avaamaan syyskautensa hieman naapurikaupungin orkestereja myöhemmin. Kunniakapellimestari Jean-Jacques Kantorowin piti alun perin johtaa tämä konsertti, mutta hänen paikkaajakseen oli kiinnitetty Jonas Rannila. Solistina kuultiin kauden residenssitaiteilijana aloittanutta, espoolaislähtöistä sopraano Tuuli Takalaa.

Ohjelmassa pärjättiin pelkällä Mozartilla: Alkuun Sinfonia nro 33 B-duuri, väliin kolme aariaa ja päätteeksi vielä Sinfonia nro 36 C-duuri eli ns. Linziläinen. Rannila johti sinfoniat innokkaasti ja energisesti, hienosti monia detaljeja painottaen. Orkesterin sointi on pysynyt jalona ja tyylitietoisena ja soittajat antautuivat mielellään kapellimestarinsa vietäviksi. Rannila oli parhaimmillaan sinfonioiden juhlavien ja mahtipontisten jaksojen tulkkina, mutta kyllä myös Haydnin mieleen tuovat kepeämmät ja leikkisät sävyt onnistuivat. Johtaminen oli erittäin tarkkaa ja tempovalintoja arvostin kovasti.

Ensimmäisenä Takalan laulamana numerona kuultiin Welcher Wechsel herrscht... Traurigkeit ward mir zum Lose. Kyseessä on Konstanzen resitatiivi ja aaria oopperasta Ryöstö seraljista. Toisena oli vuorossa konserttiaaria Chi sà, chi sà, qual sia ja viimeisenä Crudele? Ah! no mio bene, joka on Donna Annan aaria Don Giovannista.

Kaksi päivässä pitää työt loitolla

10.9.2020 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki Musiikkitalossa Helsingissä

10.9.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Karita Mattila, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

HKO käynnisti kautensa syyskuun alun kamarimusiikkikonserteilla, mutta vasta Yhdessä-konserttien myötä palattiin Musiikkitalon suureen saliin. Susanna Mälkki johtaa saman ohjelman neljä kertaa, joten kaikkiaan lippuja on myynnissä lähes yhtä paljon kuin yhteen normaalitilanteen konserttiin. Hyvä idea ja kokeilu on se, että osa konserteista soitetaan päiväaikaan tätä ovat kuulemma toivoneet varsinkin seniori-ikäiset musiikin ystävät.

Ohjelma oli mielenkiintoinen kuuden lyhyehkön kappaleen kooste. Sibeliuksen Impromptu jousiorkesterille kuultiin säveltäjän omana levollisena sovituksena. Sen eräänlaisena vastineena toimi Richard Straussin Serenadi Es-duuri, joka on kirjoitettu 13 puhaltimelle. Sibeliuksen Skogsrået eli Metsänhaltija oli vaikuttava ja puhutteleva esitys; melodraaman ilmeikkäänä lausujana toimi näyttelijä Rabbe Smedlund.

Tōru Takemitsulta oli ohjelmaan valittu kiinnostavan raju Voice, jonka esittivät huilisti Jenny Villanen ja tanssija Natasha Lommi. Prokofjevin lyhyt Sinfonia nro 1 D-duuri toi konserttiin uusklassismia, joka pirskahteli toisinaan kivasti Haydnin tyyliin. Päätösnumero oli Sibeliuksen Cassazione, jonka kuulin vasta viikko sitten Lohjan kaupunginorkesterin esittämänä. Kylläpäs tämä pikkuharvinaisuus nyt pääsee esille! Kappale kuulosti HKO:n jalommalla soinnilla ja paremmassa akustiikassa oikein hienolta.

Tallenne seuraavan päivän eli 11.9. konsertista löytyy täältä: https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/hko-screen.

* * *

Illalla Musiikkitalon konserttisalissa soitti RSO Hannu Linnun johdolla. Alkuun kuultiin Stravinskyn vinkeä pikkukappale Sinfonioita puhaltimille ja päätteeksi Hindemithin Konzertmusik oikein tasapainoisena ja nautittavana esityksenä.

Mutta konsertin pihvi taisi minulle ja monelle muullekin olla se keskimmäinen numero: Wagnerin Wesendonck-laulut solistinaan sopraano Karita Mattila. Olen kuullut laulusarjan hänen esittämänään muutaman kerran, viimeksi kai vuonna 2017. RSO oli valinnut yleisimmin käytetyn eli Felix Mottlin orkestraation; vain viimeisin viidestä laulusta eli Träume on saanut orkestraationsa Wagnerin itsensä kynästä.

Tämänkertainen tulkinta oli täyttä timanttia! Jos RSO:n, Linnun ja Mattilan vuorovaikutusta ja soivaa lopputulosta pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, niin se voisi olla intensiivinen. Mattilan kyky ilmentää tekstiä ja sen merkityksiä on tunnetusti ilmiömäinen, mutta nyt sävykkyys ja syvällisyys tuntuivat poikkeuksellisen vahvoilta. Kuunnelkaapa vaikka edellisen illan tallenteelta: https://areena.yle.fi/1-50619094!

torstai 10. syyskuuta 2020

Lohtua urkumusiikin ystäville

9.9.2020 Urkuviikon Suuri Gaala -konsertti Ristinkirkossa Lahdessa

Lahden Kansainvälistä Urkuviikkoa ei peruttu tänä kesänä kokonaan, mutta neljä konserttia soitettiin ilman yleisöä ja niistä pääsi nauttimaan ainoastaan nettitaltiointeina. Videot ovat muuten edelleen katsottavissa (marraskuun loppuun saakka) YouTuben kanavalla Lahti Organ Festival (https://www.youtube.com/channel/UCWZ1WsIApX4CYvg-IUgBg8A/videos).

Urkuviikon johtaja Pauli Pietiläinen järjesti mukavan yllätyksen, kun syyskuulle saatiin edes tämä yksi livekonsertti. Se tarjosi urku- ja oopperamusiikkia yhdistettynä tanssitaiteeseen ja upeaan valaistukseen (suunnittelu Mikko Skyttä). Pietiläinen toimi itse illan juontajana miellyttävään tyyliinsä. Kaikki esitykset olivat erinomaisia, mutta itse pidin eniten sopraano Aurora Ikävalkon osuuksista.

Ohjelman aloitti Anna-Maija Virtanen soittamalla Ristinkirkon uruilla Oskar Merikannon Passacaglian. Sopraano Pia Raanoja lauloi Verdin Otellosta Desdemonan Ave Maria -rukouksen Pauli Pietiläisen urkusäestyksellä. Aurora Ikävalko oli valinnut Paminan Ach, ich fühl's -aarian Mozartin Taikahuilusta. Uruissa oli jälleen Anna-Maija Virtanen ja Tiina Sara-aho kuvitti kappaletta tanssien. Mozartia oli seuraava numerokin, kun Figaron häistä kuultiin duetto Sull'aria. Sen esittivät Raanoja, Ikävalko ja pianisti Maarit Liimatainen.

Harvinaisempaa antia edusti Adolf Friedrich Hessen Fantasia c-molli, jonka Virtanen ja Marjukka Liimatainen soittivat uruilla nelikätisesti (ja -jalkaisesti). Mozartiin palattiin vielä yhden dueton verran: Ikävalko ja baritoni Juha Kotilainen herkistelivät Taikahuilun numerolla Bei Männern welche Liebe fühlen. Pianosäestyksestä vastasi Maarit Liimatainen.

Adrian Vernon Fishin Resurrection Dancea en ollut kuullut koskaan aikaisemmin, mutta se osoittautui vauhdikkaaksi ja kekseliääksi kappaleeksi. Marjukka Liimatainen oli uruissa ja Sara-ahon vaikuttava tanssi sopi tähän numeroon loistavasti. Ohjelman kevyempää puolta edustivat kaksi duettoa, jotka esitettiin Maarit Liimataisen pianosäestyksellä. Kappaleet olivat Gershwinin oopperasta Porgy ja Bess sekä Bockin musikaalista Viulunsoittaja katolla. Laulamassa olivat Raanoja ja Kotilainen.

Ohjelmistosuunnittelun ihmeenä kuultiin kaiken tämän jälkeen J. S. Bachin Toccata d-molli "Doorinen"! Mutta niinhän sitä sanotaan, että "Ennen Bachia ei ollut mitään, eikä Bachin jälkeenkään ole ollut paljon mitään". Ylimääräisessä hypättiin taas aivan toisiin tunnelmiin, nimittäin 1800-luvun lopun Napoliin. Denzan tunnettu laulu Funiculì, Funiculà kuultiin kaikkien laulusolistien voimin; urkuja soitti Marjukka Liimatainen.

Koronan kutistama Così-tuotanto

8.9.2020 Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Così fan tutte ossia La scuola degli amanti Musiikkitalossa Helsingissä

Vuonna 2019 aloittaneen Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen vuosikurssin piti esittää ensimmäinen kokonainen teoksensa keväällä 2020. Tunnetusta syystä Così fan tutte -produktio siirtyi syksylle ja koki muodonmuutoksen: esitysten määrä väheni kahteen (yksi kummallakin miehityksellä) ja orkesteri vaihtui pianosäestykseksi.

Näkemäni ensi-illan solistit olivat Stella Tähtinen (Fiordiligi), Ruut Mattila (Dorabella), Henri Tikkanen (Guglielmo), Jasper Leppänen (Ferrando), Iris Candelaria (Despina) ja Artis Muižnieks (Don Alfonso). Heistä Tikkanen edusti oopperakoulutuksen edellistä ensembleä ja Muižnieks oli "lainassa" Jāzeps Vītols Latvian Academy of Musicista.

Leppäsen laululliseen suoritukseen jäi eniten parannettavaa, mutta keskimäärin kaikki nuoret solistit tekivät mallikasta työtä. Onnistuminen ulottui laulamisen lisäksi myös näyttelemiseen. Pisteet Vilppu Kiljuselle onnistuneesta henkilöohjauksesta, vaikka muuten lavalla nähtiin kohtalaisen tasapaksu ja mitäänsanomaton esitys. Jos kysyt minulta puolen vuoden päästä tästä ohjauksesta, niin luultavasti en muista yhtään mitään... Markus Tsokkinen oli suunnitellut värikkään lavastuksen, Anna Sinkkonen puvustuksen ja Sirje Ruohtula valaistuksen. Visuaalinen kokonaisuus oli ihan mukiinmenevä.

Pianon ääressä urakoi Maarja Plink ja resitatiivit säesti fortepianolla Eleonore Luciani. Esityksen johti Markus Lehtinen. Oopperan molempiin näytöksiin oli myynnissä hyvin vähän lippuja, mutta onneksi osattomaksi jääneet voivat lohduttautua myöhemmin netissä julkaistavalla tallenteella.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Ankkabarock 5 vuotta

6.9.2020 Ensemble Nylandia, joht. Matias Häkkinen, Vantaan kanttorien kuoro ja solistit Korson kirkossa Vantaalla

Korson kirkossa järjestettävä Ankkabarock-festivaali on ehtinyt jo viiden vuoden ikään. Sunnuntai-illan juhlakonsertissa esiintyi Ensemble Nylandia johtajanaan cembalisti Matias Häkkinen. Vantaan seurakuntien kanttoreista oli koottu kuoro ja myös solisteina esiintyi vantaalaisia ja helsinkiläisiä voimia: sopraanot Tiia Maria Saari ja Katariina Kopsa, altto Paula Patosalmi, tenori Jussi Salonen sekä basso Tuomas Heikkilä.

Konsertissa kuultiin eniten pohjoissaksalaista 1600-luvun musiikkia. Dietrich Buxtehudelta oli valittu mukaan hienot kappaleet Alles, was ihr tut mit Worten oder Werken, In te Domine speravi ja Lauda Sion Salvatorem. Lisäksi kuultiin Georg Muffatin, Nicolaus Bruhnsin ja  Franz Tunderin teokset, joihin ainakaan Suomessa ei usein törmää. Germaanisen ylivallan rikkoi ainoastaan Archangelo Corelli, jolta tarjoiltiin Concerto grosso I D-duuri.

Juhlakonsertin ohjelma oli koostettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti. Osaavien esiintyjien ansiosta kokonaisuus oli erittäin nautinnollinen. Minulle illan kohokohta oli tenori Jussi Salosen taiturointi Bruhnsin Jauchzet dem Herrn alle Welt -kappaleen solistina.