Nuoria pianisteja ja legenda lavalla

7.11.2018 Nuoret pianotaiturit lavalla -konsertti Sibelius-Akatemian Wegelius-salissa Helsingissä

7.11.2018 Heikki Laitisen juhlakonsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Päädyin keskiviikkoiltana Sibelius-Akatemian T-talon Wegelius-saliin kuuntelemaan Hui-Ying Tawaststjernan oppilaskonsertin alun. Ensimmäisen tunnin aikana ehti esiintyä kolme nuorta pianistia: nuorisokoulutuksessa opiskelevat Anlan Fu ja Tähe-Lee Liiv sekä georgialainen Iveri Kikenadze. Fu soitti kurinalaisesti Rahmaninovin Preludin g-molli op. 23 nro 3. Liivin kappaleena oli Chopinin Pianokonsertto nro 2 f-molli op. 21. Sen orkesteriosuuden soitti toisella flyygelillä Diana Liiv. Yhteissoitto toimi hyvin ja konserton teknisesti vaikeat osatkin sujuivat ongelmitta. Kikenadzella oli vahva tulkinnallinen ote Ligetin Musica ricercatassa, eikä hän säästellyt soittimen äänivarojen kanssa.

* * *

Tauolla minun piti poistua ja suunnata Musiikkitaloon, jonka Back Box -salissa oli vuorossa Heikki Laitisen 75-vuotisjuhlakonsertti. Keikka oli osa Etnosoi!-festivaalia ja sen liput myytiin nopeasti loppuun (kuten myös seuraavan illan lisäkonsertti). Monialataiteilija Laitinen tunnetaan mm. kansanmusiikin esittäjänä, Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin ensimmäisenä johtajana sekä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin lehtorina ja professorina. Viimeksi mainitusta virasta hän eläköityi vuonna 2008. Itse kuuntelin Laitisen ja Kankaan Pelimannien mahtavan Herra Melperi -levyn joskus teini-ikäisenä ja se oli heti menoa (juu, tiedän – olin aika outo jo silloin!). Minusta tuli armoton Laitis-fani ja olen seurannut miehen edesottamuksia koko aikuisikäni.

Konsertti alkoi Arja Kastisen säveltämällä Ristakondraa eli Riivattua -kappaleella, jonka hän esitti itse kanteleella. Esitys jatkui saumattomasti Kelavala-trion esityksellä Aijai! Huhhuh! Lähes 30 vuotta toimineen kokoonpanon muodostavat ääni-improvisaation mestari Heikki Laitinen, haitarin Jimi Hendrix eli Kimmo Pohjonen ja fyysinen heittäytyjä, tanssija Reijo Kela. Huiman sekopäinen oli miesten esitys tälläkin kertaa! Tähän sopii lainata Laitisen sanoja, että "myös 75-vuotiaalla on oikeus olla hullu".

Väliajan jälkeen juhlakalu veisasi Sinikka Kontion kanssa Sydämest muistaa mahdan -virren vuoden 1605 eli Hemminki Maskulaisen virsikirjasta. Seuraava numero oli yllättävä, sillä Laitinen saapui lavalle kitaran kanssa ja esitti sikermänä neljä noin 50 vuotta sitten säveltämäänsä folkhenkistä laulua. Perinteisemmälle kansanmusiikkiladulle palattiin nopeasti, kun Iki-Turso-ääniteatterilaiset esittivät runolaulua. Tätä seurasi mahtava kilpalaulu, jossa Laitisen nopeasti valmentama yleisö sai laulaa mukana. Ilona Korhonen ja Taito Hoffrén istutettiin vastakkain, ja sitten heidän oli improvisoitava laulusäkeensä Laitisen antamasta aiheesta. Se oli päivän Iltalahdestä napattu otsikko "Haavisto tukkisi porsaanreiän". Esitys oli aivan huikea ja yleisöllä oli hauskaa nauraessaan solistien sukkeluuksille.

Katsomossa istujat pääsivät osallistumaan enemmältikin musiikin tekemiseen, kun Laitinen laulatti meillä säveltämäänsä Tuuti, tuuti, tummaistani -laulua – ja tietenkin äänissä! Päätökseksi kuultiin ja nähtiin toinen Kelavala-trion improvisaatiopohjainen esitys, eteläpohjalaisissa tunnelmissa edennyt Onko sinun paperisi kastunu. Päivänsankari jutteli ja hössötti konsertin ajan niitä näitä kappaleiden välissä ja vähän niiden aikanakin, tavanomaiseen tyyliinsä. Juhlapuheita sun muita Laitinen ei halunnut ja ylimääräisenkin hän kertoi tulevan heti perään ilman mitään aploditemppuiluja. Encore oli osuvasti Pommaripoika, sillä Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut samannimisen kuuden CD-levyn juhlakokoelman – läpileikkauksena Laitisen tuotannosta (https://www.kansanmusiikkiliitto.fi/nettiputiikki/aanitteet/laitinen-heikki-pommaripoika).