Järisyttävä Requiem

2.11.2018 Giuseppe Verdin Requiem Hämeenlinnan kirkossa

Ajoin perjantai-illaksi Hämeenlinnaan kuuntelemaan paikallisessa kirkossa esitettävän Verdin Requiemin. Näin pyhäinpäivän tienoilla sielunmessuja ja muita suurempia kirkkomusiikkiteoksia tehdään monella suunnalla. Hämeenlinnassa oli soittamassa Hyvinkään Orkesteri lähes 60 hengen kokoonpanolla. Noin 70-henkinen kuoro oli koottu Vox Saloensis -kamarikuoron ja Hämeenlinnan Kamarikuoron laulajista.

Esityksen johti "järjestävän seuran" eli Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan johtava kanttori Heikki Seppänen. Hän teki muuten pätevää työtä, mutta balansointi ja dynamiikan säätely ei mennyt aivan nappiin. Esityskokoonpano oli kirkon kokoon ja akustiikkaan nähden varsin suuri. Seppänen huudatti orkesteria ja kuoroa (varsinkin Dies irae -kohdissa, mutta useissa muissakin) niin lujaa, että tilan rajat tulivat vastaan ja musiikki soi meluisana. Ei kuulijoiden pitäisi joutua korviaan pitelemään – kyllä Jumalan vihan voima pitäisi kyetä välittämään kohtuullisemmallakin volyymilla! Nyt esitys oli järisyttävä (sanan vars. merk.), kun penkitkin resonoivat ja kädessä ollut ohjelmavihkonen lepatti äänenpaineen voimasta. Huh huh!

Orkesteri ja kuoro ansaitsevat kiitosta osuuksistaan. Solistien osalta olen vähän kriittisempi. Sopraano Kaisa Takkula liiteli toisinaan upeasti orkesterikudoksen yllä ja hänen äänessään riitti myös kantavuutta sen läpäisemiseen. Varsinkin Libera me -osassa häiritsi Takkulan liioiteltu ilmeily ja eläytyminen – teos oli kuitenkin sielunmessu eikä oopperaesitys! Mezzosopraano Minna Koskikunnas on hänkin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kanttori. Suuri osa hänen osuuksistaan onnistui varsin hyvin, mutta toisinaan kykyjen rajat tulivat vastaan. Lisäksi orkesteri ja kuoro jyräsivät Koskikunnaksen armottomasti useita kertoja. Tenori Mati Turi oli ilman muuta esityksen tasokkain solisti; hänen osuudestaan ei ole kuin kiitettävää sanottavaa. Basso-osat esitti Petri Lindroos, joka oli tänään vähän epätasainen. Hän lauloi monin paikoin "poskiinsa", jolloin vokaalit puuroutuivat tunnistamattomiksi.