Kiven runoudella höystetty pakolaisooppera

16.11.2018 Lauri Kilpiön ooppera Mustan veden yli nuorisoseurantalo Borgvikissa Siuntiossa

Lux Musicae -festivaali luo ilahduttavaa musiikillista valoa marraskuun harmauteen – ainakin Siuntiossa. Kimmo Hakola toimii viimeistä vuotta sen taiteellisena johtajana ja ohjelma onkin nyt laaja ja erityisen hieno. Aleksis Kivi on esillä tänäkin vuonna; liittyyhän kirjailija olennaisesti Siuntioon, jossa syntyivät hänen keskeiset teoksensa.

Tilausteoksena syntynyt Lauri Kilpiön ooppera Mustan veden yli sai kantaesityksensä Pikkalan lähellä sijaitsevassa nuorisoseurantalo Borgvikissa. 1930-luvun hirsirakennus ja sen intiimi sali olivat teokselle hyvin sopiva tila. Ennen esitystä Hakola ja Kilpiö keskustelivat yleisön edessä oopperasta ja sen syntyprosessista.

Käsiohjelman kanteen on präntätty alaotsikoksi Aleksis Kivi -kamariooppera, mitä pidän outona luonnehdintana. Mielestäni muutamat runolainat eivät tee teoksesta Aleksis Kivi -oopperaa. Mustan veden yli -libreton on kirjoittanut runoilija Johanna Venho. Siinä Aleksis Kiven runot kehystävät ja kommentoivat pakolaispariskunnan matkaa meren yli.

Ooppera muodostuu neljästä kohtauksesta, joissa Mies ja Nainen keskustelevat. Väliin kuullaan tallenteelta Lausujan lukemia otteita Kiven Lintukoto-runosta (kolmannessa kohtauksessa katkelma Myrsky-runosta). Kertomuksen seuraaminen oli hankalaa ja tipuinkin kärryiltä jokusen kerran, sillä sopraanon laulamasta tekstistä ei useinkaan meinannut saada selvää. Lisäksi runokatkelmien yhteys muuhun sisältöön jäi hieman hämäräksi. Vasta luettuani libreton uudelleen esityksen jälkeen hahmotin yhteyden: saavuttamattoman kaipaaminen ja sen tavoitteleminen.

Lauri Kilpiö on säveltänyt musiikkinsa pienelle kokoonpanolle: piano (tässä kantaesityksessä Emil Holmström), sello (Markus Hohti), klarinetit (Mikko Raasakka) ja lyömäsoittimet (Antti Ohenoja). Kapellimestarina toimi Taavi Oramo. Lyömäsoittajaparka sai säntäillä jatkuvasti soittimiensa välillä ja näköyhteyttä Oramoon oli usein vaikea löytää, kun solistit olivat edessä. Hienosti yhteissoitto kuitenkin toimi ja solistit (Tuuli Lindeberg, Jussi Lehtipuu) onnistuivat hekin osuuksissaan. Pelkistetystä, lähes viitteellisestä ohjauksesta ja visualisoinnista vastasi Raija Malka.

Lopuksi on vielä kiitettävä festivaalia mukavasta yllätyksestä: yleisölle(kin) tarjottiin oopperan jälkeen salaatteja, patonkia ja kuohuviiniä. Maistuvaa!