Prokofjevin koominen ooppera

17.4.2019 Sergei Prokofjevin ooppera Kihlaus luostarissa Staatsoper Unter den Lindenissä Berliinissä

Berliinin Staatsoperin jokakeväinen Festtage (sananmukaisesti Juhlapäivät) voisi hyvin olla nimeltään Daniel Barenboim Festtage. Maestro nimittäin johtaa tänä vuonna yksitoista päivää kestävän humurupeaman aikana peräti yhdeksän pitkää konserttia tai oopperaesitystä. On siinä 76-vuotiaalla Generalmusikdirektorilla tekemistä ja jaksamista!

Minun kolmen päivän rupeamani alkoi Prokofjevin oopperalla, jota esitetään kohtuullisen harvoin. Kihlaus luostarissa (ven. Обручение в монастыре, saks. Die Verlobung im Kloster) on kerrassaan mainio teos. Suomessa se on tehty ainakin Kansallisoopperassa 1978–79. Sävellys valmistui alun perin vuonna 1940, mutta sota keskeytti tuotannon ja Prokofjev muokkasi uuden version 1943. Kantaesityksensä ooppera sai Leningradissa vasta sodan jälkeen 1946. Kihlaus luostarissa ei sisällä selvää yhteiskunnallista tai poliittista viestiä, vaan ennemmin irvailee lempeästi koomisten oopperoiden perinteisille kuvioille, kuten valepuvuille, naimakaupoille, lemmenjuonille ja väärinkäsityksille.

Pidin oopperan musiikista kovasti ja kyllä Barenboimilla vaan on kyky saada teos kuin teos loistamaan. Ohjaaja Dmitri Tcherniakov yllätti viime vuoden Festtage-ohjelmaan kuuluneella Parsifalilla, ja nyt hän teki sen taas: Tapahtumat oli sijoitettu "Anonyymien Oopperaholistien" tapaamiseen. Henkilöt esittäytyivät kokouksen aluksi ja silloin seinälle heijastettiin jokaisen "taudinkuva", eli millä tavoin pakkomielteinen suhtautuminen oopperaan ilmenee. Arvatkaapa moniko asia piti paikkansa minun kohdallani...?

Tcherniakovin toteutus oli vinkeä ja sisälsi monia hienoja oivalluksia. Aluksi hieman ankealta vaikuttanut lavastus oli sekin ohjaajan käsialaa, mutta vaatimaton kokoontumistila ei ainakaan vienyt huomiota tärkeämmiltä asioilta. Oopperan hauskin kohta oli se, kun päihtyneet, juomalauluja hoilanneet munkit säikähtivät vieraiden saapumista ja alkoivat nopeasti veisata hurskaasti virsiä. Puvustus oli Elena Zaytsevan suunnittelema ja hänkin pääsi näyttämään kykyjään oopperan loppupuolen juhlakohtauksessa, jossa näyttämöllä oli jos jonkinlaista hahmoa ja otusta.

Solistit olivat kaikki oikein päteviä, kuinkas muuten. Ennakkotietojen mukaan Arttu Katajan piti laulaa tässä tuotannossa, mutta niinpä vaan oli hänen nimensä poistettu eikä miestä lavalla näkynyt. Kyse ei ollut ainakaan sairastumisesta, sillä Kataja oli edelleen listattu seuraavan illan oopperan solistiksi. Harmi kuitenkin! Esityksen solistit olivat Stephan Rügamer (Don Jerome), Andrey Zhilikhovsky (Don Ferdinand), Aida Garifullina (Luisa), Violeta Urmana (Duenna), Bogdan Volkov (Don Antonio), Anna Goryachova (Clara d'Almanza), Goran Jurić (Mendoza) ja Lauri Vasar (Don Carlos). Ilmeisesti ohjaajan lisäystä olevana kerhon "isäntänä" toimi Maxim Paster.