Legendat lavalla

18.4.2019 Richard Wagnerin ooppera Nürnbergin mestarilaulajat Staatsoper Unter den Lindenissä Berliinissä

Berliinin Staatsoperin Festtage-ohjelmasta oli pakko poimia Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat, vaikka teos sinänsä on hyvin tuttu ja olen sen monia kertoja nähnyt. Syynä oli esityksen poikkeuksellinen solistikaarti: Staatsoper oli värvännyt pieniin rooleihin useita jo eläköityneitä laulajatähtiä. Ikäpresidentti oli Franz Mazura (s. 1924 – ikää siis 95 vuotta!), joka teki Hans Schwarzin osan.

Muita konkareita olivat Reiner Goldberg (s. 1939), Siegfried Jerusalem (s. 1940), Graham Clark (s. 1941) – sekä Matti Salminen (s. 1945), joka lauloi Veit Pognerin tärkeän osan. Täytyy sanoa ilman minkäänlaista puolueellisuutta, että Salminen oli odotetusti aivan omaa luokkaansa näistä vaariluokan solisteista – ääni oli muhkean vaikuttava ja tulkinta sävykästä. Mutta kyllä esim. 79-vuotiaan Siegfried Jerusalemin heldentenori kajahti edelleen hämmästyttävän kirkkaana ja voimakkaana!

Hans Sachsin keskeisen roolin teki pätevästi Wolfgang Koch (ehkä hänen näyttelemisensä oli aavistuksen tasapaksua) ja Evana vakuutti Julia Kleiter. Ritari Walther von Stolzingina mestarilaulamisen saloihin perehtyi Burkhard Fritz. Davidin osassa oli tavattoman kaunisääninen uusi tuttavuus, tenori Siyabonga Maqungo. Ainoa solisti, josta en suuremmin pitänyt, oli Sixtus Beckmesserinä laulanut Martin Gantner. En osaa oikein analysoida, mikä hänessä potki vastaan, mutta mies ei vaan tuntunut istuvan osaan, vaikka sinänsä pätevästi lauloikin. Muista solisteista on vielä mainittava eläkeläislegendojen kastia lähenevä Olaf Bär (Hans Foltz) sekä aina piristävä Arttu Kataja (Hermann Ortel).

Andrea Moses tarjosi ohjauksessaan useita raikkaita ideoita, jollaisiin en ole aiemmin näkemissäni tuotannoissa törmännyt. Mainittakoon vaikka alun kekseliäs kirkkokohtaus sekä mestarilaulajien esittäminen suurliikemiehinä, joiden kokoustilan taustalla komeilivat heidän yritystensä logot. Jan Pappelbaumin lavastus ja Adriana Braga Peretzkin puvustus olivat yksinkertaisen selkeitä, mutta rakensivat osaltaan linjakkaasti esityksen kokonaisuutta.

Olen elämäni aikana nähnyt useita kymmeniä Wagnerin oopperoiden esityksiä. Kapellimestareista minulle suurimpia Wagner-elämyksiä ovat tarjonneet Daniel Barenboim ja Leif Segerstam. Eikä tämä ilta ollut poikkeus: Barenboim oli liekeissä ja tartutti intonsa myös orkesteriin. Huikean hienoa kuultavaa – jo alkusoiton aikana sain kylmiä väreitä!