Goethen filosofinen satu oopperana

6.4.2019 Ambroise Thomas'n ooppera Mignon Tiroler Landestheater Innsbruckissa

Olen nähnyt tätä ennen vain yhden ranskalaisen Ambroise Thomas'n (1811–1896) oopperoista, nimittäin Hamletin. Siksipä odotin innolla, mitä Innsbruckin upean vanhan kaupungin reunalla sijaitsevalla Landestheaterilla olisi tarjota. Kaikkiaan Thomas sävelsi parikymmentä oopperaa, mutta niistä nykyisin esitetään lähinnä Hamletia (1868) ja Mignonia (1866) – ja niitäkin harvakseltaan.

Mignonista on muuten olemassa revisioitu italiankielinen laitos vuodelta 1870, joka sisältää myös resitatiiveja ja jossa parin roolin fakki on vaihdettu. Innsbruckissa mentiin ranskankielisellä versiolla, jonka lajityyppi on säveltäjän mukaan opéra comique. Teoksesta on olemassa myös "version allemande", johon Thomas sävelsi lyhennetyn traagisen finaalin – saksalaiset kun eivät pitäneet siitä, että pyhän Goethen alkuperäistekstin loppuratkaisuun oli kajottu! Aikojen saatossa teosta on esitetty eri versioita sekalaisesti yhdistelemällä. Vasta vuonna 1986 se aivan alkuperäinen eli kantaesitysversio tuotiin uudestaan näyttämölle Irlannissa. En löytänyt asialle varmistusta, mutta sain sen käsityksen että sitä käytettiin myös tässä Innsbruckin produktiossa.

Mignon kantaesitettiin Pariisin Opéra Comiquessa marraskuussa 1866. Sen suosio oli huima: kesäkuuhun 1919 mennessä ooppera oli pyörinyt talossa peräti 1500 kertaa – muiden oopperatalojen esityksistä puhumattakaan! Nyt teoksen kuultuani on helppo ymmärtää, mihin suosio perustui. Thomas'n musiikki on kerrassaan mukaansatempaavaa ja melodisen kaunista, tunteita pursuilevaa kuin parhain barokkiooppera! Libreton pohjana oleva Goethen romaani Wilhelm Meisters Lehrjahre on kaikessa shakespearemaisuudessaan oivallinen kertomus ja toimii hyvin oopperan aiheena.

Innsbruckiin oopperan oli ohjannut Helen Malkowsky. Jälki oli perinteistä ja rauhallista, viipyilevää – melkein kaikki rönsyt oli karsittu näyttämön tapahtumista pois. Mignon sijoittuu alun perin 1700-luvun lopun Saksaan ja Italiaan, mutta lavastaja Dieter Richter oli siirtänyt tapahtumat 1900-luvun alun Pariisiin. Lavasteena oli mm. upea vanha metron sisäänkäynti ja reklaamipylväs. Anke Drewes oli suunnitellut tyyliin sopivan puvustuksen. Esityksen mainiona kapellimestarina toimi minulle uusi tuttavuus, eteläkorealainen Seokwon Hong, joka on talon Erster Kapellmeister.

Tämä näkemäni esitys oli tuotannon ensi-ilta, ja lavalla ollut ykkösmiehitys oli aivan erinomainen: Camilla Lehmeier sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset – ja ihan ansiosta, sillä hän oli häikäisevän hyvä Mignonin roolissa. Koloratuurisopraano Sophia Theodorides oli kyvykäs Philine ja yhdysvaltalaistenori Jon Jurgens pääsi herkuttelemaan useilla Wilhelm Meisterin aarioilla. Basso Johannes Maria Wimmer oli voimakas ja komeaääninen Lothario. Florian Stern lauloi Laerten osan ja Joachim Seipp Jarnon roolin.