Moni asia pielessä

28.4.2019 Franz Lehárin operetti Luxemburgin kreivi Sibeliustalossa Lahdessa

Olen nähnyt Lehárin Luxemburgin kreivin vain kerran aiemmin ja siitäkin on jo monia vuosia. Pari operetin rallatusta (esim. Mein Ahnherr war der Luxemburg) ja juonenkin pääpiirteet pystyin vielä palauttamaan mieleeni, mutta kaipasin kuitenkin muistinvirkistystä. Tällaiseksi osui Operart Jyrki Anttila Oy:n tuotanto, joka on huhtikuun lopulla kiertänyt uudelleenlämmitettynä muutamalla paikkakunnalla.

Der Graf von Luxemburg kantaesitettiin Wienissä 1909 ja se on yksi säveltäjänsä menestysteoksista. Juoni on tyypillistä perushöttöä, mutta sinänsä ihan näppärä ja viihdyttävä tarina: Köyhtynyt aatelismies ja oopperalaulajatar solmivat valeavioliiton edes näkemättä toisiaan. Myöhemmin he rakastuvat ensisilmäyksellä – eivätkä tiedä olevansa jo naimisissa keskenään. Tässä tuotannossa Anu Hälvän ohjaus on hieman tylsähkö tai ainakin ennalta-arvattava – jotain jippoa tai twistiä olisi yleisön iloksi voinut keksiä.

Kokonaisuutena esitys oli minulle pieni pettymys. Ensinnäkään tuotanto ei toiminut Sibeliustalon salissa lainkaan. Tila oli liian suuri tällaiselle koneistolle ja lavastukselle. Solisteilla oli mikrofonit, mutta vahvistus toi heidän ääniinsä merkillistä kaikuisuutta eikä miksaaja ollut oikein tehtävänsä tasalla. Äänenvoimakkuudet vaihtelivat: välillä laulu jäi musiikin alle ja toisinaan taas päinvastoin. Kuorolaisilla (Lohjan Operettikuoro) mikrofoneja ei ollut ja heidän laulamastaan tekstistä ei tämän vuoksi saanut salin puolella selvää. Orkesterina oli surkean pieni, vain 5-henkinen Salonkiorkesteri Operetta, joka koostui sähköpianon (Anu Kosonen) lisäksi viulusta, sellosta, kontrabassosta ja klarinetista. Terveisiä Jyrki Anttilalle, että orkesteri on kyllä aivan väärä säästökohde! Joskus hänen yrityksensä operettituotannoissa vielä oli kunnollinen orkesteri, mutta tämä esitys oli lähes nolo. Salissa dominoi vahvistettu piano, eikä muita soittimia meinannut sen alta kuulla lainkaan.

Solistit sentään antavat aihetta pieneen positiiviseen loppulausumaan. Jyrki Anttila lauloi Renén eli kreivin osassa erittäin taitavasti ja kauniisti. Vaivattomasti ylärekisteriään esitellyt Anu Hälvä oli Angèle Didier, hänen vaimonsa. Muissa tehtävissä pärjäsivät ihan hyvin Jouni Kokora, Hannu Jurmu, Tiina Vahevaara ja Leena Reinman.