Huippusolistien ilta Unter den Lindenillä

17.10.2018 Luigi Cherubinin ooppera Médée (saks. Medea) Staatsoper Unter den Lindenissä Berliinissä

Médée vuodelta 1797 on nykyisin esitetyin Luigi Cherubinin yli 30 oopperasta (tähän asemaan pääsee kyllä melko helpolla!). Antiikin Kreikan mytologiasta tunnetaan useita Medeia-noitaa koskevia, toisistaan poikkeavia tarinaversioita. Cherubinin oopperan libretto pohjautuu Euripideen tragediaan, joka kantaesitettiin vuonna 431 eaa. Näytelmän lopussa Medeia tappaa omat lapsensa, mitä muissa versioissa ei taida tapahtua.

Medeia – kuten niin monet antiikin henkilöt tai kertomukset – on ollut oopperasäveltäjien suosiossa. Jo 1600-luvun lopulla Marc-Antoine Charpentier sävelsi Médéensä ja 2000-luvultakin löytyy ainakin kaksi oopperatoisintoa. Niistä viimeisin on Aribert Reimannin Medea vuodelta 2010 (tätä koskeva julkaisuni vuodelta 2017 löytyy linkin takaa: https://oopperaa.blogspot.com/2017/07/reimannin-huikea-trilleri-15.html). Cherubinin Médéestä on tehty 1800-luvulla muutama saksan- ja italiankielinen versio. Berliiniläiset käyttävät uudesta tuotannostaan saksalaistettua nimeä Medea, vaikka esityskielenä on alkuperäinen ranska.

Médéen ongelma on tapahtumaköyhyys. Ensimmäinen näytös ja suurin osa toisestakin kuluu siinä, että solistit vuodattavat tuntemuksiaan jokainen vuorollaan – joko yksin, kaksin tai kolmisin. Oopperassa on paljon puheosuuksia, joita tässä tuotannossa oli onneksi karsittu – muutenhan kuulija olisi voinut pitkästyä totaalisesti. Ohjaaja Andrea Brethiltä olisi kaivattu lisää luovuutta ja elävöittämistä. Jonkinasteista modernisointia oli yritetty, mutta se ylsi vain Martin Zehetgruberin lavastukseen. Rähjäiset liikehuoneistojen takapihat ja puiset pakkauslaatikot eivät tehneet suurta vaikutusta.

Onneksi Cherubinin musiikki paikkasi aika usein näyttämön staattista tunnelmaa. Kapellimestarina oli Daniel Barenboim, joka sai orkesterin loistamaan varsinkin toisessa ja kolmannessa näytöksessä. Kiitokset onnistuneesta esityksestä kuuluvat silti ennen kaikkea solisteille, jotka olivat sanalla sanoen huippuja. Médéen (Medeia) nimiosan laulanut Sonya Yoncheva lauloi niin täyteläisesti ja tunnekylläisesti, että saatoin ajoittain vain haukkoa henkeäni. Jasonin (Iason) roolissa oli aivan huikea tenori, yhdysvaltalainen Charles Castronovo, jonka laulua olisin kuunnellut vaikka kuinka paljon lisää. Myös muiden tehtävien miehittämisessä oli Staatsoper onnistunut ensiluokkaisesti: Créon oli Iain Peterson, Dircé oli Elsa Dreisig ja Néris oli Marina Prudenskaya.