Monitaituri Adès Helsingissä

26.10.2018 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Thomas Adès, sol. Christianne Stotijn, mezzosopraano & Mark Stone, baritoni Musiikkitalossa Helsingissä

Vuonna 1971 syntynyt britti Thomas Adès on säveltänyt toistaiseksi kolme oopperaa, joista kaikista olen pitänyt kovasti. Hänen muu tuotantonsa on jäänyt minulle kovin vieraaksi, mutta nyt RSO:n konsertissa oli mahdollisuus pieneen parannukseen. Adès on paitsi menestynyt säveltäjä, myös kansainvälistä uraa tekevä kapellimestari ja tunnettu pianisti – melko harvinainen yhdistelmä.

Konsertti alkoi György Kurtágin pienellä kappaleella Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question). Musiikki soi lähes kokonaan pimennetyssä salissa. Sellot olivat lavalla, viulut oli sijoitettu parvelle ja celesta kuului jostain kaukaa sekin. Vaikutelma oli hieno ja salin pimeys sai yleisön keskittymään musiikkiin hyvin intensiivisesti. Adès jatkoi valojen palatessa keskeytyksettä Sibeliuksen Tuonelan joutsenella. Olipa aivan upea tulkinta, jossa RSO sai oikein herkutella sibeliaanisilla väreillä. Englannintorvisoolon soitti Sanna Niemikunnas. Läpytystauon jälkeen jatkettiin vielä Sibeliuksella, joka on Adèsille tärkeä säveltäjä. Tapiola soi läpikuultavana ja jotenkin hämmentävän valoisana, ikään kuin metsän uhkaava puoli ei olisi ollut läsnä. Mutta myrskyyn Adès latasi ytyä senkin edestä. Piristävä näkemys!

Väliajan jälkeen odotukseni päättyi, kun vihdoin päästiin kapellimestarin oman musiikin pariin. Vuonna 2013 valmistuneen Totentanzin alussa on lyhyt Saarnaajan puheenvuoro ennen kuin Kuolema astuu lavalle. Kuolema käy vuoropuhelua 15 hahmon kanssa, jotka hän johdattaa kuolemantanssiin keskiajan perinteen mukaisesti. Paavista ja keisarista edetään munkkiin ja ritariin, edelleen lääkäriin, kauppiaaseen ja talonpoikaan – sekä lopuksi neitoon ja sylilapseen. Kuoleman edessä kaikki ovat samanarvoisia. Musiikki on vaikuttavaa ja Adès käyttää paljon lyömäsoittimia. Mark Stone teki hyvää työtä Saarnaajana ja Kuolemana, mutta muut osuudet laulanut Christianne Stotijn saa minulta pykälää huonomman arvosanan. Ehkä osuutensa oli Musiikkitalon konserttisalin akustiikalla, mutta hänen laulunsa ei meinannut kuulua edes alapermannolle. Stotijnin laulu vaikutti ajoittain ponnettomalta ja alarekisteri suorastaan heikolta. [Edit: Kuuntelin teoksen uudelleen Yle Areenasta, eikä tallenteessa juurikaan ollut tällaisia ongelmia. Laulajan eteen sijoitetut mikrofonit välittävät aivan erilaisen kuulokuvan!] Olisin myös toivonut laajempaa väriskaalaa eri hahmojen esittämisessä.

Konsertin jälkeen oli vuorossa Myöhäisillan kamarimusiikki, jossa kuultiin toinen Adèsin teos. Hän saapui aluksi intendentti Tuula Sarotien kanssa lavalle ja kertoi hetken kappaleesta ja sen syntyvaiheista. Adès sävelsi Sonata da caccian 1990-luvun alussa valmistuttuaan yliopistosta. Instrumenttivalikoima (oboe, käyrätorvi ja cembalo) on kuulemma lainattu Debussylta, mutta muuten musiikissa on kuultavissa vaikutteita Couperinilta. Piristävän kamarimusiikkiteoksen esittivät RSO:n uusi 2. soolo-oboisti Kyeong Ham, József Hárs ja Jouko Laivuori.