Jännän äärellä

18.10.2018 Bruno Madernan ooppera Satyricon Semperoper Dresdenissä

Dresdenin Semperoperin studionäyttämölle (Semper Zwei) oli tuotettu Bruno Madernan Satyricon vuodelta 1973. Esitetty versio ei ole täysin alkuperäisen mukainen, vaan on syntynyt Salzburgin festivaalin, Semperoperin ja Modenan teatterin yhteistyönä.

Satyricon on Petroniuksen kirjoittama satiirinen romaani keisariajan Roomasta. Sen vähintään paristakymmenestä latinankielisestä kirjasta on säilynyt vain osa, eikä yksikään kokonaisuudessaan. Kirjoista tunnetuin on Trimalchion pidot (lat. Cena Trimalchionis), johon tämän oopperan librettokin perustuu. Trimalchio on vapautettu orja, joka järjestää suurelliset pidot vierailleen. Heille tarjoillaan mielikuvituksellisia ruokalajeja (tässä ohjauksessa huumeita ja alkoholia) ja merkillisiä ohjelmanumeroita (tässä ohjauksessa lähinnä seksiin liittyviä). Petronius pilkkaa nousukkaiden tyylitajuttomuutta ja taipumusta liioitteluun. Pidot päättyvät Trimalchion kuvitteellisiin ruumiinvalvojaisiin, jotka tässä oopperaversiossa muuttuvat todeksi isännän verisen itsemurhan myötä.

Georg Schmiedleitnerin ohjaus revitteli ja ilkamoi niin, että mukana pysytteleminen teetti töitä. Näyttämölle oli sullottu paljasta pintaa, paheita ja riettautta joka junaan. Lähes alastomat koirapäiset orjat ja sadomasokistinen seksi näyttivät olleen joillekin katsojille liikaa. Aivan kreisimahtava paketti!

Madernan musiikki ei ollut lainkaan hullumpaa, mutta jotenkin jäsentymätön vaikutelma siitä jäi päällimmäiseksi mieleen. Sävellys pomppi pastissina tyylistä toiseen (muutama barokkihenkinen jakso oli oikein hieno!) ja lainaili usein muista oopperoista, mm. Wagnerilta, Rossinilta ja Verdiltä. Tiettyä sekavuutta aiheutti myös kielten moninaisuus: oopperassa käytettiin saksaa, ranskaa, englantia, italiaa ja latinaa. Harald B. Thorin lavastus oli aivan mainio, mm. valtavat jääkaapit olivat hieno keksintö. Tanja Hofmann oli saanut puvustajana kiitollisen tehtävän, ja pääsi toteuttamaan luovuuttaan monipuolisesti.

Varttuneempi italialainen kapellimestari Pietro Borgonovo johti esityksen hyvällä energialla. Solistien suoritukset olivat loistavia – erinomaista laulamista ja näyttelemistä kaikilta. Rooleissa olivat Tom Martinsen (Trimalchio), Michal Doron (Fortunata), Katerina von Bennigsen (Scintilla), Tahnee Niboro (Criside), Jennifer Riedel (Quartilla), Timothy Oliver (Habinnas), Bernhard Hansky (Niceros) ja Matthias Henneberg (Eumolpus). Erityisesti von Bennigsenin parissa numerossa vaadittiin huikeaa virtuositeettia.