Lemmenjuomaa varman päälle

24.10.2018 Gaetano Donizettin ooppera Lemmenjuoma Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Pietarin kamariooppera (The St. Petersburg Chamber Opera) esitti toisena vierailuiltanaan Aleksanterin teatterissa Donizettin Lemmenjuoman (L'elisir d'amore). Konsepti ja lavastus olivat hyvin samantyyppisiä kuin eilisessä Cavalleria rusticanassa; ohjaajat Natalja Tšernikova ja Darja Modzalevskaja olivat tekemässä sitäkin. Ohjauksessa oli pari kivaa oivallusta (kuten venäjän kielen hetkittäinen käyttö tehokeinona), mutta kokonaisuus oli varman päälle tehty ja melko lailla yllätyksetön. Vjatšeslav Okunev ei ollut kyennyt uusiutumaan lavastuksen osalta, vaan samanlaisia projisointeja sekä näyttämön pöytiä ja tuoleja nähtiin kuin eilenkin. Puvuissa sen sijaan oli näyttävyyttä ja nyt nähtiin paljon värejäkin.

Kamarioopperan johtaja & pääohjaaja, Venäjän kansantaiteilija Juri Aleksandrov seurasi koko esityksen aitiostaan. Hän pääsi hieman osallistumaankin, kun Nemorino haki häneltä Playboy-lehden selailtavakseen. Kapellimestarina oli taas Aleksandr Goihman, joka loihti upean soinnin orkesteristaan – vaikutelma oli vielä parempi kuin eilen! Kuorolaiset olivat tehtävänsä tasalla kuten solistitkin. Italian kielen heikosta ääntämyksestä voisi joillekin laulajille huomauttaa, mutta tämä oli oikeastaan suurempi ongelma eilisessä Cavalleria rusticanassa.

Nemorinona laulanut Denis Zakirov onnistui paremmin kuin eilisillan tenorikollegansa. Hänen lyhyt & pullea olemuksensa toi jännää uutta kulmaa rooliin, kun ympärillä pyörineet naiset olivat hoikkia ja pitkiä. Adinan osassa oli Jevgenija Kravtšenko ja Giannettana Natalja Kotšubei. Aleksei Pašijevin kersantti Belcorella oli komeasti kalskahtava ääni ja Anton Morozov teki oikein täysipainoisen tulkinnan Dulcamarasta.