Pietarilaisten perinteistä verismoa

23.10.2018 Pietro Mascagnin ooppera Cavalleria rusticana Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Pietarin kamariooppera (The St. Petersburg Chamber Opera) vierailee Aleksanterin teatterissa kahdella esityksellä. Alun perin näiden piti olla Georges Bizet'n Helmenkalastajat ja Rodion Štšedrinin Ei yksin rakkaudesta. Jostain syystä ohjelma vaihtui pykälää tylsempiin teoksiin, eli Mascagnin Cavalleria rusticanaan ja Donizettin Lemmenjuomaan.

Kamarioopperan johtaja ja pääohjaaja Juri Aleksandrov on tunnettu mielikuvituksellisista ja usein kohahduttavista tuotannoistaan. Tämän oopperan oli kuitenkin ohjannut hyvin perinteisesti troikka Tatjana Karpatševa, Darja Modzalevskaja ja Natalja Tšernikova. Kokonaisuus oli hyvin toimiva, ja sopi yhdessä Vjatšeslav Okunevin lavastuksen kanssa mainiosti kiertue-esitykseksi. Taustaksi projisoitiin kuvia italialaisista rakennuksista ja näyttämöllä oli lähinnä pöytiä ja tuoleja. Ohjauksen vaikuttaviksi helmiksi nostan ensimmäisen näytöksen lopun kirkkokohtauksen sekä oopperan dramaattisen lopun, jossa ei mässäilty väkivallalla. Toisen näytöksen tunnettu Intermezzo oli kuvitettu kauniilla pikkutytön pesukohtauksella.

Aleksandr Goihman toimi kapellimestarina ja orkesterin sekä kuoron osuudet sujuivat oikein mallikelpoisesti. Kuoron naisten tanssikuviot veivät kyllä ajatukset Espanjaan eikä Sisiliaan. Turidduna lauloi Jevgeni Hagobitsyn, jonka tekniikkaan, äänenväriin ja vibratoon en aluksi ihastunut lainkaan, mutta myöhemmin hänkin suoriutui ihan mukiinmenevästi. Alfio oli Juri Borštšov, joka lauloi vakaasti, mutta kovin värittömästi – ja lopussa ylä-äänet eivät oikein auenneet. Naissolistit sen sijaan olivat erinomaisia: Larisa Pominova oli Santuzza, Natalja Vorobjova oli Lucia ja Natalja Kotšubei oli Lola. Pastorina esiintyi Jefim Pastorgujev suomalaisen poikakuoron kanssa.