Kálmánin operetti sai arvoisensa tuotannon

20.10.2018 Emmerich Kálmánin operetti Die Herzogin von Chicago Oper Leipzigissa (Musikalische Komödie Saal)

Emmerich Kálmánin operetti Die Herzogin von Chicago (suom. Chicagon ruhtinatar tai Chicagon herttuatar) sai kantaesityksensä Theater an der Wienissä vuonna 1928. Teos oli suosittu ja sitä esitettiin wieniläisille satoja kertoja. Seuraavana vuonna tehtiin Yhdysvalloissa näyttämöille englanninkielinen versio The Duchess of Chicago, joka ei saanut suurempaa menestystä ja painui unohduksiin vuosikymmeniksi.

Juutalaisen Kálmánin teosten esitykset kiellettiin natsi-Saksassa heti vuonna 1933, mutta säveltäjä jatkoi työskentelyään Wienissä. Anschlussin jälkeen vuonna 1938 hän oli pakotettu lähtemään Ranskaan ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Kálmán palasi Pariisiin vuonna 1949 ja eli kaupungissa viimeiset vuotensa.

Toisen maailmansodan jälkeen operettien suosio ei enää palannut entiselleen, mutta saksankielisellä alueella niitä esitetään nykyisinkin jonkin verran. Jostain syystä Die Herzogin von Chicago on pieni ohjelmistoharvinaisuus, vaikka se on teoksena aivan loistava. Ehkä Kálmánin jazz-vaikutteita sisältävä ja monin paikoin musikaalia lähestyvä sävellys ei ole puhutellut perinteisen operetin ystäviä? Teoksesta myös puuttuu sellainen ikivihreä hittinumero tai pari, joista monet muut Lehárin ja Kálmánin operetit muistetaan.

Die Herzogin von Chicagon juoni vaikuttaa tavanomaiselta ihmissuhdehömpältä, mutta siitä löytyy muitakin ulottuvuuksia. Esimerkiksi amerikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurieroille irvaileminen on aika lystikästä. Pääparina ovat chicagolaisen miljardöörin tytär Mary Lloyd (Lilli Wünscher) ja Sylvarian kruununprinssi Sándor Boris (Radoslaw Rydlewski). He tapaavat budapestilaisessa tanssipaikassa, jossa prinssi huvittelee incognito ja tekeytyy omaksi adjutantikseen. Kipinöitä on ilmassa, mutta musiikkimaku erottaa heidät: charleston vai csárdás, foxtrot vai valssi? Prinssi ei ymmärrä modernia musiikkia ja jazz-kotkotuksia lainkaan. Tässä yhteydessä pitää mainita, että jazz-yhtyeen esittämä foxtrot-sovitus Beethovenin "viidennestä" oli aivan loistava!

Samaan aikaan Sylvarian kuningas hummailee Monte Carlossa ja valtio on hyvin velkainen. Kuninkaalliset häät ovat aina toimiva keino siirtää huomio muualle ja pitää alamaiset tyytyväisinä. Ministerit saavat prinssin suostumaan naimisiin serkkunsa prinsessa Rosemarien (Laura Scherwitzl) kanssa, vaikkei rakkaudesta ole kummankaan taholta tietoakaan. Ratkaisuksi raha- ja naimahuoliin saapuu Mary Lloyd, joka latoo tiskiin kuusi miljoonaa dollaria ja ostaa kuninkaallisen linnan. Tässä yhteydessä hänelle selviää "adjutantin" oikea henkilöllisyys. Ja kun kyseessä on operetti, niin tietäähän sen miten lopulta eli parin lisäkiemuran jälkeen käy... Myös subrettipari eli prinsessa Rosemarie ja Lloydin yksityissihteeri James Bondy (Jeffery Krueger) saavat tietenkin toisensa – mutta vasta sitten kun Bondysta on sopivasti tehty kreivi.

Ulrich Wiggersin vauhdikas ohjaus oli tavattoman kekseliäs ja pidin siitä kovasti. Teoksen alussa ja lopussa oltiin hienosti mustavalkoelokuvan maailmassa. Operetissa oli useita poikkeuksellisen näyttäviä tanssikohtauksia, jotka kruunasivat esityksen. Leif-Erik Heinen lavastus vaihtui pienillä muutoksilla tanssiravintolasta kuninkaalliseksi linnaksi. Uusi omistaja tietenkin remontoi vanhan ja arvokkaan linnan modernin raikkaaseen art deco -tyyliin! Myös puvustus oli Heinen ja tarjosi ylettömästi silmänruokaa, esimerkiksi sylvarialaisia univormuja ja kansallispukuja.

Tobias Engeli johti musiikillisesti loistavan ensi-illan. Loppuaplodien aikana orkesteri soitti vauhdikasta unkarilaista tanssia ja kapellimestarikin riehaantui lavalla menoon muiden mukana. Koreografia oli opeteltu hyvin! Esityksen solistit olivat kelpo iskussa ja Rydlewskin tenorikin toimi paremmin kuin parilla viime kerralla häntä kuullessani – tällä kertaa ylärekisteri ei ollut puristeinen. Solisteista pitää mainita vielä Milko Milev, jolla oli koominen kaksoisrooli kuningas Pankraz XXVII:na ja Maryn isänä Benjamin Lloydina.