Pätevä Simson ja Delila -tuotanto

24.10.2018 Elokuvissa: Camille Saint-Saënsin ooppera Samson et Dalila The Metropolitan Operasta New Yorkista

The Metin uusi Live in HD -kausi alkoi Finnkinon elokuvateattereissa lokakuun alussa. Ensimmäinen teos oli Verdin Aida, jonka jätin väliin – mutta tämä kauden toinen ooppera eli Saint-Saënsin Samson et Dalila (Simson ja Delila) piti mennä katsomaan. Olen nähnyt aiemmin teoksen livenä vain kahdesti, mutta sen tehokas musiikki on ollut pitkään suosikkejani. Ehkä yhtenä syynä on se, että Saint-Saëns suunnitteli Samson et Dalilasta alun perin oratoriota, mikä kuuluu joissakin oopperan vaikuttavista numeroista.

Tuotanto toisti The Metropolitan Operan tavanomaista kaavaa: ohjauksellisesti perinteinen ja konservatiivinen, jopa hieman tylsä, lavallepanoltaan suurellinen ja visuaalisesti näyttävä sekä musiikillisesti loistava. Ohjaaja Darko Tresnjak, lavastaja Alexander Dodge ja puvustaja Linda Cho debytoivat tällä työllä The Metissä. Kapellimestarina vakuutti Sir Mark Elder.

Huippusolistit kruunasivat esityksen: Elīna Garančan olen nähnyt esiintyvän useita kertoja, mutta en ole menettänyt sydäntäni hänelle. Vaikutelma on melkein roolissa kuin roolissa ollut kolkko ja etäinen, eikä lavakarisma välity katsomoon. Mielestäni Garančan eläytyminen on usein ohutta, jos seuraa kasvojen ilmeitä ja ruumiinkieltä. Mutta laulaa hän totisesti osaa – siitä saimme tässäkin esityksessä muistutuksen. Tenorikonkari Roberto Alagna pysyi hyvin vauhdissa, mitä nyt kerran toisessa näytöksessä "Dalila, je t'aime" säröili pahasti. Laurent Naouri oli oivallinen Dagonin ylipappi ja Dmitry Belosselskiyn heprealaisvanhuksen bassoa olisin kuunnellut mielellään enemmänkin. Jo ensimmäisessä näytöksessä hengestään päässyt filistealaisten päällikkö Abimélech oli Elchin Azizov.