Vaihteeksi oopperaa HKO:lta

16.1.2020 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki, sol. Szilvia Vörös, mezzosopraano & Mika Kares, basso Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n konsertin ohjelmassa oli epätavallisesti vain kaksi teosta. Alkuun kuultiin Hector Berliozin Kunings Lear (Le roi Lear) -alkusoitto. Säveltäjä on tiivistänyt Shakespearen näytelmän keskeiset tapahtumat kiinnostavaksi ja ilmeikkääksi kappaleeksi. Susanna Mälkin jämptissä otteessa oli vauhdikkuutta, mutta myös jonkinasteista karuutta tai ankaruutta. Puhutteleva tulkinta!

Päänumerona oli konserttiesitys Béla Bartókin oopperasta Herttua Siniparran linna (unkariksi A Kékszakállú herceg vára). Tämä oli tervetullutta ohjelmistosuunnittelua, sillä RSO on viime vuosina esittänyt oopperaa ja vokaalimusiikkia selvästi enemmän kuin HKO. Olen kuullut "Siniparran" monen monta kertaa, sekä konsertti- että näyttämöversiona, niin suurella kuin pienellä orkesterilla esitettynä. Se onkin yksi suosikeistani 1900-luvun oopperakirjallisuudessa.

HKO esitti saman ohjelman jo edellisiltana eli keskiviikkona ja tuolloin oli jännät paikat: Bassosolisti Mika Kares (s. 1978) oli menettänyt äänensä aamulla, mutta onneksi lääketieteen ihmeet saivat hänet laulukuntoon illaksi. Jostain syystä asiasta kuulutettiin tässä torstain konsertissakin, vaikka Kareksen ääni tuntui jo pelaavan aivan normaalisti.

Oopperan prologin lausui ilmeikkäästi aina niin hurmaava Géza Szilvay. Juditin osan lauloi unkarilainen mezzosopraano Szilvia Vörös (s. 1988), joka debytoi Helsingissä tässä roolissa. Hänellä on upea sävykäs ääni, eikä tulkinnassa ollut moitteen sijaa. Olin viime vuonna Raumalla kuuntelemassa, kun Mika Kares teki Siniparran roolin ensimmäistä kertaa. Kareksen tulkinta oli tuosta debyytistä vain parantunut ja syventynyt, eikä Raumalla havaitusta pienestä hermostuneisuudesta ollut nyt jälkeäkään. Ehkä konserttiesityksessä on helpompi keskittyä pelkkään laulamiseen, mutta aivan oopperan viimeisissä sanoissa bassomme ote herpaantui, ja ne tulivat epäpuhtaasti.

HKO soitti Mälkin komennossa uhkeasti ja eläytyvästi. Voi miten mahtavasti useamman f:n kohdat pauhasivatkaan oopperan loppupuolella – suorastaan järisyttävä kokemus!