Aariapakka sekaisin

27.1.2020 Kasta Diva! – Väärät aariat! -konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä

Joka toinen vuosi järjestettävä Sibelius-Akatemian festivaali Sibafest ehti startata jo lauantaina, mutta minä ehdin mukaan menoon vasta maanantai-iltana. Kasta Diva! – Väärät aariat! -niminen konsertti järjestettiin SibA:n Pohjoisen Rautatiekadun toimipisteessä eli R-talossa, joka toimi pari vuotta eduskunnan väistötilana. Talo oli pois oppilaitoksen käytöstä pidempään, sillä rakennukseen tehtiin samassa yhteydessä remontti. Olipa kiva palata pitkästä aikaa perinteikkääseen, mutta uutta pintaa saaneeseen konserttisaliin. Oliko sen akustiikka parantunut aiemmasta vai kuvittelinko vain?

Ihmettelin ennen konserttia tätä sille annettua nimeä – mitkä ihmeen väärät aariat? Asia selvisi nopeasti jo ohjelman alussa, kun roolit ja äänialat olivat heittäneet häränpyllyä: Nemorinon aarian Lemmenjuomasta lauloikin sopraano, Elsan aarian Lohengrinista tenori ja sitä rataa! Konsepti oli kiinnostava, hauskakin ja avasi urautuneita korvia. Aivan kaikissa aarioissa idea ei mielestäni toiminut, sillä transponointi ja äänialan muutos hävitti muutamista numeroista jotain aivan olennaista. Mutta sukupuolirooleilla leikkiminen ja niille irvaileminen on aina mukavaa!

Konsertin oopperanumeroiden säveltäjät olivat Gluck, Donizetti, Wagner, Mozart, Offenbach, Salieri, Rossini, Bizet, Händel, Puccini, Verdi, Saint-Saëns, Bellini ja Stravinsky. Laulamassa olivat sopraanot Iris Candelaria, Wilhelmína Tómasdóttir ja Tiina Kokkonen sekä kontratenori Zoltan Darago, tenori Aarne Mansikka ja baritoni Olli Tikkanen. Musiikki hoidettiin aina taitavan pianisti Kristian Attilan ja Jari Perkiömäen piristävän saksofonin voimin. Annika Ollinkari-Fagerholm oli vastannut taiteellisesta suunnittelusta ja draamallisen kokonaisuuden ohjaamisesta. Lopputulos lavasteineen ei varsinaisesti häikäissyt (paitsi niitä, joiden silmiin peileistä heijastuneet valot osuivat).

Konsertti koostui kuudesta nimetystä kohtauksesta. Kaikilta nuorilta laulajilta kuultiin onnistuneita ja vahvoja numeroita, mutta sitten oli niitäkin aarioita, joissa esittäjän taidot eivät (vielä) olleet kappaleen asettamien vaatimusten tasolla. Muitakin ongelmia esiintyi; esimerkkinä Sarastron In diesen heil'gen Hallen -aaria, joka on sopraanon laulamana ihan hilpeä ajatus, mutta kun siinä tuli transponoitunakin alarekisterin raja vastaan. Minulle illan parasta antia edusti unkarilaisen vaihto-oppilas Zoltan Daragon esittämä aaria Händelin Semelestä. Ensiluokkaista kontratenorilaulua, eikä olekaan ihme että hän debytoi Unkarin Valtionoopperassa jo 2015 kaikkien aikojen nuorimpana solistina! Wilhelmína Tómasdóttir vastasi illan parhaasta näyttelijäntyöstä ja eläytymisestä; varsinkin suomeksi laulettu teksti Chopinin Minuuttivalssiin oli riemastuttava.