Muuttiko tämä päivä jotain sisälläni pysyvästi?

11.1.2020 Giacomo Puccinin ooppera La bohème Kansallisoopperassa Helsingissä

11.1.2020 Helsinki Metropolitan Orchestra, joht. Sasha Mäkilä, sol. Alicia Ibáñez-Resjan, piano Temppeliaukion kirkossa Helsingissä

Katariina Lahden La bohème -ohjaus sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa keväällä 2014. Tuotanto nähtiin näyttämöllä vuosien 2014 ja 2015 aikana peräti 17 kertaa. Minä jätin tuolloin esitykset väliin, mutta nyt repriisikierroksella annoin lopulta periksi.

Lahden ohjaus oli fiksu ja toimiva, mutta tavattoman perinteinen ja tutunoloinen – La bohèmea on tehty saman kaavan mukaan ympäri maailmaa varmasti kymmeniä kertoja. Mutta tällaisella tulkinnalla on kai mentävä, kun Kansallisoopperan taiteellinen johto ilmoittaa lähtökohdaksi sen, että produktion on kestettävä aikaa... Lisäpisteitä tämä tuotanto saa kuitenkin siitä, että lavasteisiin (Mark Väisänen) ja osin pukuihinkin (Anna Sinkkonen) on satsattu kunnolla. Etenkin toisen näytöksen joulumarkkinoiden visuaalinen koreus vetoaa yleisöön.

Blogini lukijat tietävät, etten ole koskaan ollut suuri Puccini-siirapin ystävä. Mutta jotain merkillistä tässä matineassa tapahtui, sillä ensimmäistä kertaa tunsin teoksen koskettavan ja taisin jopa pari kertaa pyyhkäistä silmäkulmiani. Tähänkö sitä on tultu – eikä ollut edes ensimmäinen kerta viime vuosien aikana... Olen joskus blogissa nimittänyt itseäni kaappiromantikoksi, mutta tätä menoa tuon etuliitteen joutuu pian ottamaan pois! Vanhenemisestako tämä pehmoilu johtuu?

Musiikillisesti esitys oli kyllä erinomainen. Aina luotettava Patrick Fournillier johti orkesteria intensiivisesti ja piti hyvää energiaa yllä. Kuudesta pääroolista viidessä oli uusi solisti; ainoastaan Jussi Merikanto (Schaunard) oli mukana vuosien 2014–15 esityksissä. Markus Nykänen on vihdoin kasvanut sellaisiin mittoihin, että hänelle saatettiin uskoa Rodolfon vaativa osa. Oli ilo kuulla ja nähdä, miten täysipainoisesti Nykänen siitä selviytyi – hän on erinomainen Puccini-tenori! Naisosissa oli pätevät ulkomaalaisvahvistukset: Marianne Fiset (Mimì) ja Christiana Oliveira (Musetta). Josef Wagner oli vahvaääninen Marcello ja Matti Turunen teki kenties tähän saakka parhaimman roolityönsä Collinena. Pienemmissä tehtävissä oli talon kuorolaisia.

* * *

Illalla suuntasin vielä Temppeliaukion kirkkoon, jossa soitti Helsinki Metropolitan Orchestra. Ohjelmassa oli Rahmaninovin Rapsodia Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille sekä Sibeliuksen Sinfonia nro 4 a-molli.

Kapellimestari Sasha Mäkilä ansaitsee kiitokset hyvästä harjoittamisesta ja tasapainoisista esityksistä. Rahmaninovin kappaleen solistina soitti pianisti Alicia Ibáñez-Resjan. Hänen musikaalisuutensa ja taituruutensa teki suuren vaikutuksen – etenkin kun ottaa huomioon, että hän on syntynyt vuonna 2000. Sibeliuksen neljännestä kuultu jäsentyneen levollinen tulkinta puhutteli, ja ne alun matalat jouset olivat suorastaan herkulliset.