Avec Patrick – avec plaisir!

28.1.2020 Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro, joht. Patrick Fournillier, sol. Anu Komsi, sopraano Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisoopperan päävierailija Patrick Fournillier johti kiinnostavan konsertin ranskalaista ohjelmistoa, jossa orkesterikin pääsi matkalle tavanomaisen repertuaarinsa ulkopuolelle. Ennakkopeloistani huolimatta salissa oli kohtuullisen hyvin yleisöä. Konsertin hinnoittelu nimittäin epäonnistui Kansallisoopperalta pahasti, sillä kalliit liput eivät tahtoneet käydä kaupaksi. Vasta esityksen alla käynnistetty alennusmyynti (alun perin 69 euron permantopaikan sai 20 eurolla) sai salin täyttymään tyydyttävästi. Hyvä edes näin!

Aloituskappaleena oli Gabriel Faurén neliosainen sarja Pelléas ja Mélisande -näytelmämusiikista. Itse olen kuullut teoksen aiemmin Chanson de Mélisande -lisäyksen kanssa, mutta tätä osaa ei siis nyt ollut mukana. Fournillier tavoitti esimerkillisesti jonkin mystisen ranskalaisen hengen, jota en osaa edes sanoiksi pukea. Toinen numero oli Albert Rousselin Sinfonia nro 3 g-molli, johon ei ainakaan suomalaisorkesterien konserteissa usein törmää. Teos on laadukasta ammattityötä ja hienosti orkestroitu, mutta erityisen omaperäisenä en tätä sävellystä osaa pitää.

Väliajan jälkeen kuultiin Francis Poulencin Gloria. Sen mahtipontinen, joskin persoonallinen sävelkieli ei ole ennenkään päässyt meikäläisen iholle, saati mennyt sen alle. Tekeekö tästä uskonnollista musiikkia mikään muu kuin teksti? Kansallisoopperan kuoro hoiti suuren osuutensa kunnialla ja sopraanosolisti Anu Komsi oli ensiluokkainen. Hänet oli sijoitettu orkesterin taakse, mutta eipä laulun kuulumisen kanssa ollut mitään ongelmia.

Vaikka en kaikkia konsertin teoksia ylistäkään maasta taivaisiin, niin orkesterin ja kapellimestarin yhteistyön tuloksia on pakko arvostaa. Fournillier johti ensimmäiset kappaleet ilman partituuria ja voitti temperamentillaan yleisön puolelleen, sillä hän sai oikein runsaat ja lämpimät suosionosoitukset. Selvästi ilahtunut kapellimestari tarjosi ylimääräisenä Farandole-osan Georges Bizet'n L'Arlésienne-sarjasta nro 2.