Abdrazakovin juhlaa

21.1.2020 Elokuvissa: Giuseppe Verdin ooppera Attila Teatro alla Scalasta Milanosta

Venetsiassa vuonna 1846 kantaesitetty Attila kuuluu Verdin uran alkupuolen väkevään ja hieman rosoiseen oopperatuotantoon. Teosta ei esitetä kovin tiuhaan, ja itsekin olen kuullut sen vain kerran lähes kymmenen vuotta sitten.

Nyt elokuvateattereissa pyörivä esitys on tallennettu joulukuussa 2018 Milanon La Scalassa. Ohjaaja Davide Livermoren työ hämmensi jossain määrin vanhahtavuudellaan – useat kohtaukset olivat tyyliltään ja ratkaisuiltaan kuin aikamatka muutaman vuosikymmenen taakse. Itseäni häiritsi se, että Livermore tuntui usein miettineen näyttämön tapahtumia enemmän visuaalisuuden kuin musiikkiteatterin näkökulmasta. Mutta olipahan ainakin nähtävää!

Oopperan tapahtumat oli siirretty 400-luvulta toisen maailmansodan melskeissä tuhoutuneeseen kaupunkiin ja hunnien puvustus viittasi vahvasti natseihin. Eläviä hevosia nähtiin lavalla parikin yksilöä. D-Wok-yrityksen taustavideot tekivät kohtauksista näyttäviä, mutta kuitenkin yksipuolisen raskaita ja jähmeitä. Ehkä paras esimerkki tästä oli näyttämölle toteutettu toisinto Rafaelin freskosta, jossa paavi Leo ja Attila tapaavat. Tässä produktiossa oli aika paljon viittauksia oopperan ulkopuolelle – ehkä ohjaaja olisi vähän voinut hillitä itseään. Tuotannon lavastuksesta vastasi Giò Forma ja puvustuksesta Gianluca Falaschi.

Esityksen tarkkana kapellimestarina oli Riccardo Chailly, joka johti koetellulla ammattitaidollaan. Orkesterin lisäksi myös La Scalan kuoro ansaitsee kiitosta hienosta työstä. Chailly oli tehnyt kiinnostavia musiikillisia ratkaisuja; esimerkiksi kolmannen näytöksen aaria Che non avrebbe il misero oli vaihdettu numeroon Oh dolore! ed io vivea, jonka Verdi sävelsi tenori Napoleone Morianille Milanon ensi-iltaa varten jokunen kuukausi kantaesityksen jälkeen.

Esitys oli kahden solistin juhlaa. Heistä suosikkini oli (yllätys, yllätys!) Ildar Abdrazakov, joka teki Attilan osan. Upea lämmin ja täyteläinen ääni ja mahtava roolin tulkinta – tästä ei suoritus voi käytännössä enää parantua! Ja uskomattoman hieno näyttelijä on tämä venäläisbasso! Espanjalainen sopraano Saioa Hernández debytoi Odabellan roolillaan La Scalassa. Hänen äänenvärinsä ei saanut minua lääpälleen, mutta Hernándezin voimaa, kestävyyttä ja taitavuutta ihailin suuresti. Olemukseltaan hän sopi rooliinsa täydellisesti. Muissa tehtävissä olivat Fabio Sartori (Foresto), George Petean (Ezio), Francesco Pittari (Uldino) ja Gianluca Buratto (Leone eli paavi Leo I).