Laulun iloa

24.1.2020 Savonlinnan Musiikkiakatemian Talvijuhlakonsertti Temppeliaukion kirkossa Helsingissä

Savonlinnan kansainvälinen Musiikkiakatemia järjesti kolmatta kertaa talvikauden konserttinsa Temppeliaukion kirkossa. Pakollisten tervetulosanojen ja valtiovallan tervehdyksen (ministeri Hanna Kosonen vaivautui itse paikalle!) jälkeen päästiin laulumusiikin pariin. Ohjelma alkoi Johannes Brahmsin Liebeslieder-Walzer-sarjalla, josta esitettiin numerot 1–9. Laulamassa olivat sopraano Emriikka Salonen, altto Maiju Vaahtoluoto, tenori Ville Salonen sekä baritoni Juhana Kotilainen. Flyygelin ääressä istuivat vieretysten Laura Attila ja Kristian Attila.

Seuraavaksi kuultiin Kotilaisen kaksi soolonumeroa, jotka olivat Hugo Wolfin Peregrina I ja Peregrina II. Hän lauloi vielä perään Vaahtoluodon kanssa kaksi Brahmsin duettoa: Es rauschet das Wasser ja Der Jäger und sein Liebchen opuksesta 28. Vaahtoluodon soolokappaleet olivat samoin Brahmsia (O kühler Wald) ja Wolfia (Kennst du das Land).

Hyvin lyhyen väliajan jälkeen oli Ville Salosen vuoro, ja samoilla säveltäjillä jatkettiin: Hän esitti Brahmsin toisesta sarjasta (Neue Liebeslieder) kappaleen Ich kose süß mit der und der sekä Wolfin liedin Verborgenheit. Emriikka Salonen vaihtoi kielen ranskaan ja lauloi Henri Duparcilta kappaleet Chanson triste ja Romance de Mignon. Kotilainen otti mallia ja esitti Gabriel Faurén laulut En Sourdine ja Nell.

Edellä luetelluissa numeroissa pianistina toimi Kristian Attila – paitsi Brahmsin duetoissa, jotka säesti Laura Attila ja Ville Salosen Brahms-numerossa tarvittiin tietenkin molemmat pianistit.

Konsertin päätteeksi kuultiin loput Liebeslieder-Walzer-sarjan kappaleet, eli numerot 10–18. Pianon ääressä olivat jälleen molemmat Attilat. Ylimääräiseksi oli valittu osuvasti Neue Liebeslieder -sarjan viimeinen laulu eli Zum Schluß (suom. Lopuksi).

Konsertissa kuultiin oikein hienoja esityksiä ja tyylikkäitä tulkintoja. Emriikka Salonen vakuutti erinomaisella tekniikallaan ja ilmaisuvoimaisella äänellään. Maiju Vaahtoluodolla on uskomattoman kaunis ja harvinaissävyinen äänenväri, eikä olekaan ihme että hän on jo saanut töitä Saksasta. Ville Salosella oli pieniä ongelmia, mutta pääsääntöisesti laulu kulki nautittavasti. Juhana Kotilaisen sävelpuhtaus ei ollut aivan moitteetonta ja laulaminen kaipaisi vielä lisää varmuutta, mutta parhaimmillaan hänkin venyi kelpo suorituksiin.