Berliozin versio Faust-legendasta

17.1.2020 Radion sinfoniaorkesteri, Musiikkitalon Kuoro, Ylioppilaskunnan Laulajat ja Suomen Kansallisoopperan lapsikuoro, joht. Hannu Lintu, sol. John Irvin, tenori, Florian Boesch, baritoni, Markus Suihkonen, basso & Tuija Knihtilä, mezzosopraano Musiikkitalossa Helsingissä

Hector Berlioz kirjasi alun perin La damnation de Faust (suom. Faustin tuomio) -teoksensa lajityypiksi opéra de concert. Myöhemmin hän vaihtoi määreen muotoon légende dramatique – paljolti kantaesityksen (1846) aiheuttaman syvän pettymyksen ja henkisen haavoittumisen vuoksi. Sävellyksestä on tehty 2000-luvulla monia näyttämöllisiä oopperatuotantoja (itsekin olen nähnyt teoksen kolme kertaa), joiden toteuttamiseen nykytekniikka on tarjonnut hyviä apukeinoja. Omasta kokemuksestani voin todeta, että osaava ohjaaja ja kapellimestari saavat Faustin tuomiosta aikaan täysipainoisen oopperaesityksen. Teosta on moitittu epäoopperamaiseksi mm. siksi, että tapahtumien jatkumo ei ole looginen, vaan kohtaukset ovat liian irrallisia. En ole vakuuttunut siitä, että syytös olisi täysin validi – sama piirre pätee lukemattomiin "ihan oikeisiin" oopperoihin.

Musiikkitalon konsertti-ilta oli teoslajista riippumatta elähdyttävä ja energinen. Faustin tuomiossa on dramatiikkaa koko rahan edestä ja Berliozin orkestrointi on loistava. Hannu Lintu piiskasi tuttuun tapaan orkesteriaan yltämään parhaimpaansa, ja myös onnistui siinä. Hänen tanssahteluaan kapellimestarin korokkeella oli hilpeää seurata vaikkapa kolmannen kohtauksen Unkarilaisessa marssissa. Kuoroja lavalla oli peräti kolme, ja kaikkien lauluosuudet sujuivat varsin mallikkaasti. Tarkkuudessa olisi ollut vielä hienoista parannettavaa, sillä eriaikaisuutta oli kuultavissa ainakin parissa numerossa.

Myös solisteihin olin pääsääntöisesti tyytyväinen. John Irvinillä on kevyen kaunis lyyrinen tenoriääni, mutta Faustin osaan eläytyminen jäi ohueksi, passiiviseksi. Mallia olisi kannattanut ottaa vieressä laulaneesta Florian Boeschista, joka oli sisällä Mefiston nahoissa ja oikein herkutteli tulkinnallaan. Muutama vuosi sitten näin Boeschin samassa roolissa Berliinissä, Terry Gilliamin mahtavassa ohjauksessa. Markus Suihkosella oli pieni osa Branderina ja Tuija Knihtilä pääsi esittelemään taitojaan Margueritena teoksen jälkipuoliskolla.