Turkulaisten kantaesitys oli hienoinen pettymys

5.1.2020 Atso Almilan ooppera Viemäreitä ja toimareita Turun seudun musiikkiopiston konserttisalissa Turussa

Turun oopperataide ry kantaesitti vuonna 2014 Atso Almilan Salapoliisioopperan, jota pidin kohtalaisen onnistuneena – niin teoksena kuin produktiona. Tämän vuoden uusi ooppera on niin ikään Almilaa: Viemäreitä ja toimareita jatkaa yhdistyksen kevyttä linjaa, ja on henkisesti sukua myös vuonna 2011 esitetylle Matti Laihon Putkiremonttioopperalle.

Uutuusteosta luonnehdittiin aluksi farssikomediaksi, mutta kantaesityksen lähestyessä se vaihdettiin ilmeisen markkinointilähtöisesti slapstickoopperaksi. Aliisa Kallion ohjauksessa oli toki mukana slapstick-elementtejä, mutta ei niin hallitsevasti, että em. nimitys olisi perusteltu. Ohjauksessa oli muutamia hyviä ratkaisuja, mutta jotenkin lopputulos vaikutti amatöörimäiseltä, ja esimerkiksi slapstick-koheltamista käytettiin lähinnä instrumentaalijaksojen tyhjänpäiväiseen täyttämiseen. Lavan tapahtumien kuvaaminen ja live-projisointi ei tuonut mitään lisäarvoa, varsinkin kun kameratyöskentely ja kuvanlaatu olivat heikkoja. Leluilla toteutettujen kivojen veneily- ja kaivinkonekohtausten projisointi olisi riittänyt.

Almila on säveltänyt sujuvaa ja melodista musiikkia, joka olisi ansainnut tulla esitetyksi hieman suuremmalla orkesterilla. Nyt kokoonpanoon kuuluivat (vain) pianisti, viulisti, klarinetisti ja kontrabasisti, joten kuulokuva oli vaatimaton. Säveltäjä oli huomioinut hyvin kuorolaisten ja useimpien solistien taitotason ja kirjoittanut enimmäkseen yksinkertaista, "helppoa" laulettavaa.

Oopperan juoni oli kuvattu niin napakasti käsiohjelmassa, että lainaan tekstiä tähän: "Uimarannan pilannut viemärivuoto pitää paikallistaa. Tehtävän saa työuupumuksen rajalla operoiva viemäritoimen johtaja Tapio Granlund (Teemu Mustonen) ja tämän alainen, vapaa-aikaorientoitunut virtausinsinööri Janette Saikku (Kati Helasaari), jonka menneisyydessä on selvittämättömiä asioita. Kaksikkoa hiillostaa viemärilaitosyrityksen uusi toimitusjohtaja, liiketoiminnan virtaviivaistamiseen erikoistunut Kiira Pimiä (Katriina Virta)."

Oopperan aihe oli raikas ja ajankohtainen käsitellessään paitsi Turun ongelmia, myös ympäristökysymyksiä laajemminkin. Tapani Tolosen libretto oli kohtuullisen näpsäkkä, mutta riimittelyn suhteen olen tiukan vanhanaikainen. Miksi käyttää lainkaan loppusointuja, jos tätä ei vaivaudu tekemään kunnolla? Ontuvat riimit ovat kamalaa kuunneltavaa.

Laulullisesti tämä esitys ei ollut mitään suurta juhlaa. Turun oopperakuorolla oli hetkensä, mutta liian usein korttitalo huojui romahtamisen partaalla. Nuorten kuoron esiintyminen oli suoraan sanoen heikkoa ja ponnetonta. Tapio Granlundin päärooliin oli ennakkoon ilmoitettu kaksoismiehitys. Petri Bäckströmin piti tehdä osa tässä esityksessä, mutta hänen sairastumisensa vuoksi Teemu Mustonen lauloi kantaesityksenkin – ja teki sen kohtuullisen hyvin. Kati Helasaari oli Janette Saikun osassa epätasainen, eikä Katriina Virtakaan suoranaisesti loistanut Kiira Pimiänä. Esityksen vahvinta ja laadukkainta laulua tarjosi arkkipiispa Anne Helmisen roolin tehnyt Kirsti Tuominen. Useilla Turun oopperakuoron jäsenillä oli pienet solistitehtävät.