Punnittua cembalismia

19.1.2020 Aapo Häkkinen, cembalo Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjassa saatiin pitkästä aikaa cembalomusiikkia. Täpötäysi Camerata-salillinen yleisöä oli saapunut kuulemaan Aapo Häkkisen taiturointia. Alkuun on mainittava Häkkisen kookas ja näyttävä cembalo, joka on rakennettu vuonna 1970 Yhdysvalloissa. Sen esikuvana on ollut Yalen yliopiston kokoelmaan kuuluva, Hampurissa vuonna 1760 rakennettu soitin. Kyseessä on harvinainen 16-jalkainen eli oktaavia matalamman äänikerran sisältävä cembalo, jossa on erikoisesti myös useita pedaaleja. Kerrassaan upea instrumentti ja ohjelmakirjasta löytyi Häkkisen mielenkiintoinen kertomus soittimen vaiheista.

Upeaa oli myös Aapo Häkkisen musisointi, kuten odottaa saattoi. Ohjelma alkoi Couperinin muusikkosuvun tuotoksilla: Louis Couperinilta (n.1626–1661) kuultiin viisiosainen Sarja c-molli ja kolmeosainen Sarja D-duuri. Hänen kuuluisammalta veljenpojaltaan François Couperinilta (1668–1733) oli esitettäväksi valittu Sarja XXVII h-molli. Gervais-François Couperin (1759–1826) oli suvun 7. mies, joka toimi Pariisissa Saint Gervaisin (St-Gervais-et-St-Protais) kirkon urkurina (edellä mainitut Louis ja Françoiskin olivat aikanaan hoitaneet samaa tehtävää). Häneltä kuultiin tässä konsertissa Rondo D-duuri.

Päätteeksi Häkkinen tarjoili aimo annoksen Johann Sebastian Bachia: Preludi ja fuuga d-molli BWV 851, Preludi es-molli ja fuuga dis-molli BWV 853, Preludi ja fuuga fis-molli BWV 859, Preludi ja fuuga As-duuri BWV 862 sekä Fantasia c-molli BWV 906. Aapo Häkkisen tulkinnat olivat tarkkaan punnittuja ja kertoivat paitsi syvällisestä perehtyneisyydestä, myös rakkaudesta tähän musiikkiin. Melkein hengästyttävä kokonaisuus!