Uusia tuttavuuksia Casellalta ja Rimski-Korsakovilta

18.10.2019 Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus, joht. Donato Renzetti, sol. Alexander Toradze, piano Musiikkitalossa Helsingissä

18.10.2019 Nikolai Rimski-Korsakovin oopperat Vera Sheloga ja Kaštšei Kuolematon Nukketeatteri Sampossa Helsingissä

HKO:n aamupäiväisessä kenraaliharjoituksessa hiottiin saman illan konsertin ohjelmaa. Ensin oli vuorossa Sergei Prokofjevin Pianokonsertto nro 3 C-duuri. Solistina soitti yksi aikamme pianon titaaneista, Alexander Toradze, jonka bravuurinumeroihin tämä Prokofjevin konsertto kuuluu. Kapellimestari Donato Renzettille lopputulos tuntui kelpaavan, mutta Toradze tunkeutui jokusen kerran maestron tontille mestaroimaan. Onneksi Renzettin ego näytti kestävän tämän... Toisena numerona oli kauden Italia-teemaan liittyen Alfredo Casellan (1883–1947) Sinfonia nro 2 c-molli, jonka HKO esittää ensimmäistä kertaa Suomessa. Sinfonia oli viihdyttävän rempseä ja vauhdikas uusi tuttavuus, mutta tuskin tästä pitkäkestoisempaa suhdetta syntyy... Kenraali meni läpisoittona ilman keskeytyksiä.

* * *

Nikolai Rimski-Korsakovin syntymästä on tänä vuonna kulunut 175 vuotta, mutta juhlavuosi on noteerattu Euroopan oopperataloissa hyvin heikosti – ehkä säveltäjän teosten esiinmarssi tapahtuu vasta tasavuotena eli 25 vuoden kuluttua? Suomessa sentään Oopperayhdistys Fantasia tuotti näyttämölle kaksi Rimski-Korsakovin lyhyempää oopperaa Ville Saukkosen ohjauksina. Ilmeisesti kumpaakaan teosta ei ole aiemmin esitetty Suomessa.

Illan aloittanut noin puoli tuntia kestävä Vera Sheloga (suom. myös Aatelisrouva Vera Sheloga, ven. Боярыня Вера Шелога (Bojarynja Vera Šeloga) on vuodelta 1898. Sotaan lähteneen Ivan Shelogan (Ronnie Karlsson) puoliso Vera (Tuuli-Elina Kilpelä) synnyttää lapsen, jonka isä ei ole hänen aviomiehensä. Vanha taloudenhoitaja Vlasevna (Vuokko Saariaho) tietää salaisuuden ja tuo nyt nähdyssä ohjauksessa mielipiteensä selvästi julki. Vera tunnustaa sisarelleen Nadezhdalle (Marle Himberg) asioiden laidan. Keskustelun päätyttyä Ivan palaa sodasta Nadezhdan kihlatun Yuri Tokmakovin (Rene Ertomaa) kanssa. Vihastuva Ivan vaatii tietää, kenen lapsi on, jolloin sisko pelastaa Veran ilmoittamalla olevansa lapsen äiti. Saukkosen loppuratkaisussa Yuri ampuu kihlattunsa tämän vuoksi.

Väliajan jälkeen nähtiin kestoltaan pidempi Kaštšei Kuolematon (suom. myös Kuolematon Kaštšei, ven. Кащей Бессмертный (Kaštšei Bessmertnyi). Se valmistui 1902 ja libretto perustuu venäläiseen kansantaruun. Kuolleen maan valtias Kaštšei Kuolematon (Kalle Virtanen) pitää vankinaan Prinsessaa eli tsarevnaa (Emmi Kaijansinkko) sekä Myrskytuulta (Antti Pakkanen). Kaštšei lähettää Myrskytuulen tyttärensä Kashejevnan (Karoliina Laurila-McLoud) luo. Prinssi Ivan Korolevits (Olli-Tapio Tikkanen) on matkalla pelastamaan Prinsessaa, mutta joutuu Kashejevnan juonien kohteeksi. Myrskytuulen avulla Prinssi vapautuu Kashejevnan taioista ja auttaa Prinsessan vapauteen. Kaštšeille ja hänen tyttärelleen käy huonommin...

Ohjaaja Ville Saukkonen ja visualisoinnista vastannut Hanna Hakkarainen olivat tehneet erinomaista työtä molempien oopperoiden kohdalla. Vera Sheloga oli psykologisesti tarkkanäköinen ja henkilöohjaus oli mietitty hienosti. Kaštšei Kuolematon tavoitti hyvin sadun eri tasot ja Kylmän maan kansan eli kuoron käyttö oli oivallista – puhumattakaan heidän loistavasta maskeerauksestaan (Anne Rautio). Taas tuli todistetuksi, kuinka pienilläkin resursseilla voidaan tehdä täysipainoista oopperaa, kun on osaamista ja näkemystä.

Harmittelin ennakkoon sitä, että esitys toteutettiin pianosäestyksellä, sillä Rimski-Korsakovin teoksille on tyypillistä upea orkestrointi. Mutta näiden oopperoiden pianopartituuritkin osoittautuivat hyvin ilmeikkäiksi ja värikkäiksi. Tuomas Juutilainen oli aivan ilmiömäinen pianisti ja loihti ilmoille niin mahtavaa pianosatsia kuin nyt pystypianolla vain kykenee. Bravo!

Illan solistisuoritukset olivat kaikki kohtuullisen hyviä, tai ainakin tyydyttäviä. Minuun suurimman vaikutuksen teki mezzosopraano Karoliina Laurila-McLoud, jolla on aivan mahtavan kaunisvärinen tumma ääni.

* * *

Jouduin päällekkäisyyksien vuoksi jättämään väliin tälle illalle osuneen Schubert-konsertin Helsingin barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjassa. Vaan onneksi meillä on Yleisradio, jonka ansiosta menetys ei ollut täydellinen: https://areena.yle.fi/1-50323966. Kuunnelkaapa tuota Aapo Häkkisen uskomattoman hienoa soittoa fortepianolla!