Menihän sitä yksi Fideliokin pitkästä aikaa...

22.10.2019 Ludwig van Beethovenin ooppera Fidelio Stadttheater Fürthissä

Beethovenin Fidelio oli lähinnä täyteohjelmaa tälle illalle, sillä Nürnbergin lähiseudun kaupungeista ei löytynyt oikein muutakaan kiinnostavaa oopperaa tai konserttia. Lisäsyy valintaan oli se, että ennakkotietojen mukaan suomalaisbasso Erik Rousin piti laulaa Roccon osa, mutta solisti oli sittemmin vaihtunut. Stadttheater Fürthissä ei ole omaa oopperaensembleä, vaan esitys oli Theater Ulmin vierailu. Orkesteri ja kuorokin oli tuotu Ulmista; niitä johti GMD Timo Handschuh. Fürthin teatterirakennus vuodelta 1902 on muuten kaunis namupala, joka kannattaa tilaisuuden tullen käydä katsastamassa.

Olen nähnyt Fidelion vain pari kertaa aiemmin – luultavasti siksi, että teos ei ole tehnyt minuun suurta vaikutusta. Mutta ei tämä kokemus nyt hullumpi ollut... Paitsi että ulmilaiset esittivät oopperan yhtä soittoa, so. ilman väliaikaa, mikä meinasi käydä hieman raskaaksi. Produktiossa käytetty partituuri oli muokattu lopullisesta eli vuoden 1814 versiosta.

Dietrich W. Hilsdorfin ohjaus oli suoraviivainen ja perinteinen, etten sanoisi jopa vanhanaikainen. Lopussa nähtiin ainoa yllätyksellinen seikka, kun Leonore ampuukin Don Pizarron. Dieter Richterin lavastus sopi kokonaisuuteen hyvin; mielenkiintoinen ratkaisu oli se, että tyrmän ovi oli sijoitettu Roccon asunnon paraatihuoneen nurkkaan ja Florestanille aiottu hauta kaivettiin huoneen toiselle laidalle. Näin vältyttiin näppärästi lavasteiden vaihtamiselta! Bettina Munzer oli suunnitellut kauniit ja tyylikkäät puvut.

Kaikki solistit tekivät laulullisesti varsin hyvää työtä. Leonore/Fidelio oli Erica Eloff, jonka äänenväriin en oikein mieltynyt. Guido Jentjens oli merkillisen valju ja vätysmäinen Rocco – liekö sitten ohjaajan tarkoituskin? Don Pizarron roolin tehnyt Dae-Hee Shin oli mies paikallaan ja vastasi ehkä vahvimmasta näyttelijäsuorituksesta. Marzellinen osan teki pirteä Maryna Zubko ja Jaquinon osan ilmeikkäästi esiintynyt Luke Sinclair. Florestan oli Markus Francke ja Don Fernando oli Martin Gäbler.