Lämpöä kylmään syysiltaan CCA:lta

4.10.2019 Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus, joht. Antonello Manacorda, sol. Elisabeth Leonskaja, piano Musiikkitalossa Helsingissä

4.10.2019 Chorus Cathedralis Aboensis, joht. Märt Krell, Markus Malmgren, urut & Katja Kolehmainen, sello, sol. Anu Ontronen, mezzosopraano & Henri Tikkanen, baritoni Mikaelinkirkossa Turussa

Ennen lähtöä Turkuun piipahdin seuraamassa HKO:n kenraaliharjoitusta. Arnold Schönbergin Oodi Napoleon Buonapartelle oli oivallinen ohjelmavalinta – tulihan keisarin syntymästä juuri kuluneeksi 250 vuotta. Lausuntaosuus oli annettu Niall Chorellin tehtäväksi. Varsinainen syyni tulla kenraaliharjoitukseen oli Beethovenin Pianokonsertto nro 5 Es-duuri. Tai ei niinkään itse kappale, vaan sen solisti: legendaarinen Elisabeth Leonskaja. Hänen soittonsa "Keisarikonsertossa" oli mykistävää ja ilmiömäistä, tulkinta oli sisäistynyt ja kristallinkirkas, kaikesta turhasta riisuttu. Ohjelman sinfoniana olisi ollut Beethovenin kolmas eli "Eroica" (jolla silläkin on yhtymäkohta Napoleoniin), mutta jouduin tällä kertaa jättämään sen väliin.

* * *

Chorus Cathedralis Aboensiksen syyskonsertissa kuultiin kaksi miellyttävän herkkää ja meditatiivista kirkkomusiikkiteosta. Märt Krellin johtama kuoro aloitti Maurice Duruflén Requiemilla, joka on säveltäjänsä tunnetuimpia teoksia. Siitä syntyi orkesteri- ja urkuversiot vuonna 1947 ja vielä sovitus pienemmälle orkesterikokoonpanolle vuonna 1961. Turkuun sopi hyvin uruilla säestetty versio, sillä onhan Mikaelinkirkossa erinomainen Grönlundin soitin vuodelta 2002. Markus Malmgren soitti osuutensa moitteettomasti. Mukana esityksessä olivat myös Turun filharmonisen orkesterin sellisti Katja Kolehmainen sekä pätevästi solisteina laulaneet Anu Ontronen ja Henri Tikkanen.

Erinomaisen ohjelmistosuunnittelun myötä kuulimme toisena numerona Arvo Pärtin Salve Reginan vuodelta 2001. Pidin siitä oikeastaan enemmän kuin Duruflén teoksesta, kiitos levollisen tunnelman ja hartaan kauneuden. Kuorollekin tämä kappale istui paremmin, sillä Requiemissa muutamat moniääniset kohdat puuroutuivat ja naisäänten voimakkaasti laulaminen alkoi parissa paikassa mennä jo huutamisen puolelle.