Offenbach-rariteetti hukkasi osan mahdollisuuksistaan

30.10.2019 Jacques Offenbachin operetti Barkouf ou Un chien au pouvoir Oper Köln im Staatenhausissa

Jacques Offenbach sävelsi 34 vuoden aikana lähes sata operettia. Hän itse luokitteli teoksensa kirjavasti ja hieman epäjohdonmukaisesti, mutta myös luovasti käyttäen keksimiään kertakäyttögenrejä. Eniten hän käytti kuitenkin teoslajeja opéra comique, opéra bouffe ja opérette. Muutamat Offenbachin suosituimmat teokset ovat pysytelleet eurooppalaisten oopperatalojen ohjelmistoissa läpi vuosikymmenten; lisäksi joukko hänen "unohdettuja" operettejaan on tehnyt paluun viime aikoina.

Offenbachin opéra bouffe nimeltä Barkouf ou Un chien au pouvoir kantaesitettiin Pariisissa 1860, säveltäjän ensimmäisenä teoksena Opéra Comiquessa. Barkoufia ei ole ensimmäisen tuotantonsa jälkeen nähty näyttämöllä yli 150 vuoteen. Joulukuussa 2018 Strasbourgissa sai ensi-iltansa Opéra national du Rhinin ja Oper Kölnin yhteistuotanto. Lokakuussa 2019 produktio saapui sitten Kölniin juhlistamaan oman kylän pojan merkkivuotta – Offenbachin syntymästä Kölnissä tuli kuluneeksi 200 vuotta.

Oper Köln pitää nykyisin majaansa väistötiloissa, sillä Offenbachplatzilla sijaitseva oopperatalo on ollut remontissa pian kymmenen vuotta. Töiden piti valmistua 2015, mutta viivästysten ja budjettiylitysten riivaaman projektin määräpäivä on tällä tietoa syksyllä 2022. Näytökset ovat siihen saakka kolkossa 1950-luvun Staatenhausissa, jossa näyttämöt ja katsomot on rakennettu avariin entisiin näyttelyhalleihin. Tilapäisratkaisut, kuten telineiden varaan rakennetut irtokatsomot, eivät varsinaisesti ole esteettisesti tai muutenkaan miellyttäviä. Barkouf esitettiin salissa 2, joka on myös akustisesti ongelmallinen. Orkesterin osuus kuului mainiosti, mutta kapellimestari joutui selvästi jarruttelemaan ja vaimentamaan soittoa, että laulajista kuului edes jotain katsomoon saakka. Puheosuuksien kuulemiseksi joutui jo pinnistelemään, sillä niitäkään ei ollut vahvistettu sähköisesti.

Barkoufin libretistit Eugène Scribe ja Henry Boisseaux ovat kirjoittaneet aika vinkeän tarinan, joka sijoittuu Lahoreen Intiaan, nykyiseen Pakistaniin. Sikäläisillä asukkailla on paha tapa defenestroida eli heittää ikkunasta pihalle tyrannimaiset kuvernöörinsä. Niin käy nytkin, mutta yllättäen suurmoguli nimittää Barkouf-koiran paikallishallinnon johtoon ja nuori kukkakauppias Maïma (koiran entinen emäntä) päätyy tulkitsemaan Barkoufin tahtoa. Epäsuositut lait ja päätökset kumoutuvat vauhdilla ja vihdoinkin kansa on saanut inhimillisen(!) hallitsijan. Jos poliittiset päättäjät ovat epäpäteviä tai korruptoituneita, on koirakin parempi vaihtoehto! Viesti Napoleon III:n ajan ranskalaisille oli selvä...

Operetti laulettiin ranskaksi, mutta puheosuudet oli kirjoitettu uudelleen saksaksi. Ohjaaja Mariame Clémentillä oli mukavasti ideoita ja näkemystä (kuten se, että tapahtumat oli siirretty meidän aikaamme, kuvitteellisen sotilasdiktaattorin valtakuntaan), mutta hauskuutta esitys olisi kaivannut monta mitallista lisää. Julia Hansenin lavastuksesta ja puvustuksesta pidin kovasti; esimerkiksi valtavien arkistohyllyjen rivit näyttivät mahtavalta. Arne Willimczik johti orkesteria rennolla otteella, taitavasti balansoiden ja sävellykselle oikeutta tehden. Olipa upeaa musiikkia, yksi parhaista kuulemistani Offenbachin teoksista!

Solistien suoritukset olivat hyvää tasoa, mutta akustiikan vuoksi kaikki eivät tosiaan kuuluneet katsomoon parhaalla mahdollisella tavalla. Mainittakoon tässä tärkeimpien roolien esittäjät: Matthias Klink (Bababeck), Bjarni Thor Kristinsson (Le Grand-Mogol), Patrick Kabongo (Saëb), Martin Koch (Kaliboul), Sunnyboy Dladla (Xailoum), Sarah Aristidou (Maïma) ja Judith Thielsen (Balkis).

Annan kölniläisille lisäpisteen siitä, että käsiohjelman välissä sai samaan hintaan yli 50-sivuisen vihkosen, jossa on Georg Kehren laaja essee Jacques Offenbachista, kölniläisen synagogan kanttorin pojasta. Mielenkiintoista luettavaa!