Kuolemaa lähellä

11.10.2019 Tapiola Sinfonietta, joht. Ryan Bancroft, sol. Mika Kares, basso Tapiolasalissa Espoossa

Olin kuuntelemassa noin kolme vuotta sitten, kun Mika Kares lauloi ensimmäistä kertaa konsertissa Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja -sarjan. Esitys oli teknisesti moitteeton ja tulkinta väkevää, mutta jotain tuntui silti puuttuvan. Se jokin oli löytynyt tässä vuosien aikana, sillä nyt Tapiola Sinfoniettan kanssa voimakas- ja kiinteä-ääninen Kares oli entistä parempi. Tulkinta oli kypsynyt ja syventynyt, ja siihen oli tullut mukaan harkittuja ilmeitä ja eleitä, jopa pientä liikkumista. Kares väritti tekstiä onnistuneesti ja oli vaikuttava niin Kehtolaulun hieman lipevänä Kuolemana kuin kalmanhuuruisen Sotapäällikön julistajana. Sarjasta on tehty useita orkestraatioita, joista nyt oli käytössä Šostakovitšin versio. Mielestäni Kares olisi voinut muutamissa kohdissa laulaa hieman herkemmällä otteella ja hiljempaa (ainakin Kehtolaulussa, ehkä Serenadissakin). Monet bassot tuntuvat sortuvan muhkeiden äänivarojensa ja voimiensa esittelyyn silloinkin, kun siihen ei välttämättä olisi tarvetta...

Konsertin aluksi ennen Musorgskin laulusarjaa kuultiin Tōru Takemitsun kappale How slow the Wind. Kares palasi lavalle vielä väliajan jälkeen ja esitti orkesterin kanssa Paavo Ruotsalaisen ensimmäisen monologin En saa ovea auki; numero on tietenkin Joonas Kokkosen oopperasta Viimeiset kiusaukset. Oikein pätevästi sujui tämäkin – milloinhan Kares tekisi koko roolin näyttämöllä?

Illan kapellimestari Ryan Bancroft on ollut minulle nimenä tuttu arvostetun tanskalaisen Malko-kapellimestarikilpailun voittonsa (2018) jälkeen. Bancroft aloittaa BBC National Orchestra of Walesin johdossa ensi vuonna. Oli mukava tutustua nuoreen kykyyn ja nauttia hänen lahjakkuudestaan. Kaiken lisäksi Bancroftin johtamista oli ilo seurata: kauniita linjoja, plastisia liikkeitä, selkeyttä ja rytmillistä tarkkuutta. Kaikki tämä kuului myös konsertin päätösnumerossa, joka oli Sibeliuksen Sinfonia nro 6 d-molli. Kuulin sen viimeksi noin kuukausi sitten Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin esittämänä. Tapiolalaisten selkeän ja raikkaan esityksen ei tarvinnut lainkaan hävetä tässä vertailussa, vaikka esimerkiksi balansointiin jäi vielä pientä parantamisen varaa.