Japanissa, Venäjällä ja Unkarissa operetin siivin

19.10.2019 Paul Abrahamin operetti Viktoria ja hänen husaarinsa Verkatehtaassa Hämeenlinnassa

Operart Jyrki Anttila Oy on jälleen valmistanut uuden operettituotannon suomalaisille näyttämöille: Paul Abrahamin Viktoria ja hänen husaarinsa (käytetty myös nimeä Viktorian husaari) kiertää muutamilla paikkakunnilla ainakin tämän vuoden lokakuussa ja uudelleen huhtikuussa 2020. Viktoria und ihr Husar kantaesitettiin Budapestissä 1930 ja siitä tuli säveltäjänsä ensimmäinen menestysteos. Suomessa tätä operettia ei kaiketi ole nähty vuosikymmeniin.

Husaarien ratsumestari Stefan Koltay (Jyrki Anttila) ja hänen palvelijansa Janczy (Jukka Romu) ovat venäläisten sotavankina Siperiassa ja odottavat teloitustaan. Janczyn viulullaan soittama melodia tekee vartijaan vaikutuksen, ja tämä lupaa auttaa miehet pakoon jos vaan saa viulun omakseen. Pakolaiset päätyvät lopulta Tokioon, jossa näkevät sattumalta kreivitär Viktorian (Merja Mäkelä), ratsumestarin (entisen) kihlatun. Koltay ja Janczy seuraavat autoa Yhdysvaltojen suurlähetystöön, jossa heidät otetaan vastaan ja tarjotaan apua. Janczy iskee silmänsä Riquetteen (Tiina Vahevaara), teoksen subrettiin, mutta Koltayn osana on dramaattinen kohtaaminen Viktorian kanssa.

Suurlähettiläs John Cunlight (Jouni Kokora) on vaihtamassa asemapaikkaansa Petrogradiin (siis nykyiseen Pietariin) ja hän ottaa unkarilaismiehet mukaan seurueeseensa – näin he pääsevät turvallisesti Venäjän läpi diplomaattisen koskemattomuuden suojaamina. Vasta perillä entinen kihlapari saa tilaisuuden keskustella. Selviää, että kreivitär oli saanut väärän tiedon Koltayn kuolemasta ja siksi avioitunut Cunlightin kanssa. Kun Viktoria vakuuttaa rakastavansa miestään, murtuu Koltay ja antautuu venäläisille sotilaille. Vaimonsa reaktiosta suurlähettiläs ymmärtää tämän rakastavan vain ja ainoastaan ratsumestaria.

Aika kuluu ja miehestään eronnut Viktoria palaa kotiseudulleen Unkariin. Kylän viinijuhlassa on määrä vihkiä avioon tradition mukaisesti kolme paria. Janczy saa Riquettensa ja mukana tapahtumissa pyörinyt Viktorian veli Ferry (Lasse Pajunen) nai uudelleen Lia Saninsa (Marika Hölttä), sillä pormestari (Markku Lintunen) ei pidä Japanissa solmittua avioliittoa pätevänä. Kolmanneksi morsiameksi on juoniteltu asiasta mitään tietämätön Viktoria. Paikalle on salaa kutsuttu sekä Cunlight että Koltay. Aivan – Koltay on kaikkien hämmästykseksi elossa, sillä hän on selvinnyt jo toistamiseen uhanneesta teloituksesta, kiitos Cunlightin avun. Viktoria suorittaa perinteisen viinikokeen, joka osoittaa hänen sydämensä kuuluvan Koltaylle.

Ohjaaja Anselmi Hirvonen kuljetti tarinaa suoraviivaisen sujuvasti ja elävöitti näyttämöä mm. pienillä tanssinumeroilla, kuten kunnon operettiin kuuluukin. Jyrki Kakon yksinkertainen lavastus täytti tehtävänsä. Kuoro oli kovin epätasainen, mutta siinähän sekin meni muun ohessa. Musiikista vastasi viisihenkinen näpsäkkä Salonkiorkesteri Operetta, sielunaan pianisti Anu Kosonen. Solistit pärjäsivät hyvin; ainoastaan pormestarin osuus ei ollut ammattimaista tasoa.

Esityksen suurin heikkous oli puhtaasti tekninen: Laulajilla olleiden mikrofonien miksaus ei alkuun toiminut lainkaan. Kuorosta puski läpi yhden sopraanon ääni niin kovana, että korviin sattui, ja kaikkien muiden äänet jäivät alle. Tämä ongelma korjattiin melko pian, mutta sen jälkeenkään asiat eivät olleet kunnossa. Repliikin lausuvan tai laulavan henkilön mikrofoni oli useita kertoja kiinni juuri ratkaisevalla hetkellä ja lisäksi kaiuttimista kuului silloin tällöin kovia paukahduksia ja häiriöääniä. Tällaiset eivät olleet vain pieniä kauneusvirheitä, vaan vaikuttivat olennaisesti teoksen kokemiseen ja esityksessä viihtymiseen. Toivottavasti tiimi saa laitteensa kuntoon ja osaavan miksaajan seuraaviin esityksiin!