Rossinin Otello on eri maata

20.10.2019 Gioachino Rossinin ooppera Otello Oper Frankfurtissa

Oper Frankfurt esittää tällä kaudella kolme Rossini-harvinaisuutta, joista ensimmäisenä vuoron sai Otello ossia Il moro di Venezia. Teos kantaesitettiin Napolissa 1816 eli se sijoittuu Rossinin oopperoiden kronologisella listalla noin puoliväliin. Libretto pohjautuu 1700-luvun lopun ranskalaiseen sovitukseen Shakespearen näytelmästä – ei siis suoraan renessanssineron teokseen kuten Verdin Otellon libretto. Tämä selittää tietyt erot näiden oopperoiden juonessa ja sisällössä; esimerkiksi tapahtumapaikka on Rossinilla Venetsia ja Verdillä Kypros.

Frankfurtilaiset olivat ostaneet Theater an der Wienin tuotannon vuodelta 2016. Damiano Michieletton ohjaus alkoi näppärällä henkilöiden esittelyllä alkusoiton aikana. Tapahtumat oli sijoitettu nykyaikaan, venetsialaisen teollisuuspohatan palatsiin (lavastus Paolo Fantin, puvustus Carla Teti). Muuten libretolle oltiin kohtuullisen uskollisia, lopun itsemurhia lukuun ottamatta. Doge oli muutettu pääministeriksi, joka edusti rahan ja (poliittisen) vallan liittoa. Otello oli arabiliikemies, jonka kanssa kyllä kelpasi tehdä rahaa, mutta ystävyyden eteen vedettiin selvä raja. Michieletto nostaakin keskeiseksi teemaksi vieraan tai tuntemattoman pelon, mikä istuu aikaamme oivallisesti.

Tässä teoksessa ei niinkään kiinnitetty huomiota Otellon (Enea Scala) mustasukkaisuuteen, vaan enemmän Desdemonan (Karolina Makuła) ja hänen isänsä Elmiron (Thomas Faulkner) ongelmallisiin väleihin. Nahjusmaiseen Rodrigoon (Jack Swanson) ei edes hänen isänsä Doge (Hans-Jürgen Lazar) saanut puhtia, mutta pojan rooli on tässä oopperassa hyvin näkyvä ja tärkeä. Jago (Theo Lebow) ei ollut niin pirullinen juonittelija kuin Verdin oopperassa, mutta ohjaaja rakensi huolella henkilön psykologista profiilia. Emiliana lauloi Kelsey Lauritano ja Luciona Michael Petruccelli.

Otello oli napolilaisten tilaus ja he edellyttivät teokseen kolmea tärkeää tenoriroolia ajankohdan suurille nimille. Tähän Rossinin oli suostuminen, minkä vuoksi sekä Otellon, Jagon että Rodrigon osat on kirjoitettu tenoriäänelle. Ainoa matalampien fakkien miesrooli on Elmiro, mikä ei ole kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Näkemäni kauden viimeinen esitys sujui kapellimestari Sesto Quatrinin komennossa ja solistit olivat kaikki hyvätasoisia. Nuori Jack Swanson (s. 1992) yllätti positiivisesti Rodrigona ja kohosi yleisön suosikiksi.