Ääni ja vimma

16.10.2019 Radion sinfoniaorkesteri ja Musiikkitalon Kuoro, joht. Hannu Lintu; Joonas Ahonen, Emil Holmström, Jouko Laivuori & Magnus Lindberg, piano, sol. Piia Komsi, sopraano, Anna Danik, mezzosopraano, Simo Mäkinen, tenori & Aarne Pelkonen, baritoni Musiikkitalossa Helsingissä

Radion sinfoniaorkesterin Magnus Lindberg -festivaalin konsertti tarjosi nimensä mukaisesti ääntä ja vimmaa, runsaalla kädellä. Säveltäjän kiinnostava Related Rocks vuodelta 1997 avasi ohjelman. Sen soittivat pianistit Joonas Ahonen ja Emil Holmström sekä RSO:n lyömäsoittajat Jani Niinimäki ja Jerry Piipponen. Vimmaa tässä kappaleessa ei ollut kuin nimeksi. Eri soittimet sulautuivat hienosti yhteen; pianojen ohella käytössä olivat syntetisaattorit ja laaja kirjo lyömäsoittimia. Elektroniikka toi rytmisesti rikkaan ja vaihtelevan teoksen kuulokuvaan hienon lisän.

Toinen kappale oli Igor Stravinskyn Les noces eli Häät (ven. Свадебка, Svadebka), jonka Lindberg kertoo olevan itselleen hyvin merkittävä sävellys. Se kantaesitettiin tanssiteoksena Pariisissa vuonna 1923. Teos oli työn alla pitkään, joten sen sisältö ja sävelkieli ammentavat vielä Stravinskyn aiemmasta ns. venäläisestä kaudesta. Teoksen neljä kuvaelmaa pohjautuvat venäläisiin maalaishäihin ja niiden rituaaleihin.

Häät on kirjoitettu peräti neljälle pianolle (Joonas Ahonen, Emil Holmström, Jouko Laivuori sekä Magnus Lindberg), lyömäsoittimille (tässä konsertissa seitsemän soittajaa!), sekakuorolle ja neljälle laulusolistille. Hannu Lintu johti häähumusta verevän, vauhdikkaan ja vimmaisen esityksen. Nils Schweckendiekin valmentama Musiikkitalon Kuoro oli usein lähes hätää kärsimässä, eikä Lintu kaiken pauhun keskellä ehtinyt jarruttelemaan tai balansoimaan esitystä tarkemmin. Mutta upea ja vaikuttava esitys oli tästä huolimatta – hienoimpia elämyksiäni RSO:n konserteissa pitkään aikaan! Solistit sentään kuuluivat saliin hyvin. Simo Mäkinen yllätti positiivisesti oivallisilla karaktääreillään ja Aarne Pelkosen heittäytyvä eläytyminen teki vaikutuksen. Piia Komsi teki perusvarmaa työtä, mutta Anna Danik jäi hieman paitsioon.

Väliajan jälkeen saatiin kaksi Magnus Lindbergin sävellystä lisää. Kinetics vuodelta 1989 on sinfoniaorkesterille kirjoitettu kappale, jossa on kuultavissa säveltäjän tyylillinen kehitys rouhean ja äärimmäisen kulttiteos Kraftin (1985) jälkeen. Harmonian käsittely on muuttunut ja energisessä kappaleessa on mukaansatempaavaa liikettä – säveltäjä luo jatkuvasti uusia kiinnostavia muotoja.

Konsertin päätöskappale oli Triumf att finnas till, joka kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. London Philharmonic Orchestra kantaesitti tilausteoksensa marraskuussa 2018 osana ensimmäisen maailmansodan päättymisen 100-vuotisjuhlia. Lindberg on säveltänyt vokaalimusiikkia kovin vähän, joten tämä orkesterille ja kuorolle kirjoitettu kappale on tärkeä lisä hänen tuotantoonsa. Teoksen teksteinä on seitsemän Edith Södergranin runoa noin sadan vuoden takaa.

Heti kappaleen alussa heräsi huvittunut hämmennys: voiko tämä olla Lindbergiä? Toki muissakin hänen viimeaikaisissa teoksissaan on ollut kuultavissa perinteisempää, jopa myöhäisromanttista henkeä, mutta tässä kappaleessa Lindberg on vienyt sävelkielensä aiempaa pidemmälle tuohon suuntaan. Voi mitä värikylläistä maalailua ja uhkeaa heruttelua! Musiikkitalon Kuoro olisi kyllä voinut suoriutua paremminkin, nyt sen osuudesta jäi monin paikoin valju ja hienoisesti haparoiva vaikutelma. Tästä huolimatta esityksen jälkeen saattoi toivoa vain sitä, että Lindbergin työpöydällä syntyisi joku kaunis päivä myös ooppera tai pari...

Pianisti Joonas Ahonen palasi vielä lavalle Myöhäisillan kamarimusiikissa, ja soitti paikallejääneiden iloksi kaksi kappaletta: J. S. Bachin Toccata G-duuri BWV 916 sekä Guido Agostin Stravinsky-transkriptio Kolme tanssia baletista Tulilintu.

Konserttitallenne Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50270542.