Dodekafonista herkkua(!)

21.10.2019 Ernst Krenekin ooppera Karl V. Nationaltheaterissa Münchenissä

Ernst Krenek (1900–1991) oli itävaltalaissyntyinen säveltäjä, jonka sukunimi oli tšekkiläisten sukujuurien johdosta alkujaan Křenek. Hän muutti Yhdysvaltoihin jo 1938, jolloin Krenekin musiikin esittäminen kiellettiin Saksassa kokonaan. Natsien hampaisiin oli jo aiemmin joutunut erityisesti jazz-ooppera Jonny spielt auf, jossa mm. on musta päähenkilö. Kiellosta johtuen Karl V. sai kantaesityksensä (1938) Prahassa eikä Wienissä, kuten oli suunniteltu. Oopperan toinen versio pääsi näyttämölle 1958 Düsseldorfissa.

Krenek eli Yhdysvalloissa yli 50 vuotta opettaen, kirjoittaen ja jatkaen säveltämistä. Hänen tuotantonsa käsittää mm. yli 20 oopperaa, sinfonioita, konserttoja ja muuta orkesterimusiikkia, paljon kamari- ja pianomusiikkia jne. Itselleni tämä Baijerin valtionoopperan Karl V. oli ensimmäinen näkemäni Krenekin ooppera. 1950–1970-luvuilla teosta esitettiin jonkin verran, mutta viimeisten 40 vuoden aikana se on saanut vain kaksi näyttämöllistä tuotantoa ennen tätä Münchenin produktiota.

Pidin kovasti Krenekin sävellyksestä, joka on kirjoitettu vuosina 1932–33. Hän opiskeli Berliinissä Franz Schrekerin johdolla ja tämä ehkä kuului jossain määrin lopputuloksessa, vaikka Krenek käyttääkin teoksessaan Schönbergin kaksitoistasäveljärjestelmää. Krenekin sävelkielestä on sanottu, että siinä voi kuulla vaikutteita myös Paul Hindemithiltä ja Arthur Honeggerilta. Sen sijaan Mahler-vaikutteita en ainakaan tässä oopperassa tunnistanut – ehkä niitä löytyy orkesterimusiikin puolelta. Gustav Mahler oli Krenekille läheinen ja tärkeä säveltäjä ja hän jopa nai Mahlerin Anna-tyttären, mutta avioliitto kesti alle vuoden.

Oopperan libretto on säveltäjän itsensä laatima ja erittäin korkeatasoinen. Siinä Kaarle käy läpi elämäänsä ja tekojansa eräänlaisena ripittäytymisenä nuorelle munkille. Carlus Padrissan ohjaus sekä hänen ja Lita Cabellutin lavastus olivat tälle oopperalle napakymppi. Ohjauksessa riitti yllätyksellisyyttä, jota upea visuaalisuus tuki. Cabellut oli suunnitellut myös puvustuksen, jossa oli monitahoisuutta ja mielikuvituksellisuutta, sekä videoiden konseptin.

Jo oopperan aloitusnäkymä oli todella vaikuttava: Kaarle V seisoi koko lavan kokoisessa vesialtaassa, hämärällä näyttämöllä roihusi tuli ja taustaseinän maalaus (Tizianin La Gloria) heijastui sivujen peiliseinistä sekä vedestä. Samaan aikaan kaiuttimista kuuluva ääni luetteli kaikki Kaarle V:n arvonimet ja tittelit (joita riitti kymmenittäin). Kuten historiantunneilta muistamme, hallitsi hän Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lisäksi mm. nykyisen Espanjan aluetta. Oopperan ystävät tuntevat hänet myös Don Carlo -oopperasta luostariin vetäytyneenä Filip II:n isänä.

Esityksen kapellimestarina toimi Erik Nielsen. Ilta oli Bo Skovhusin, joka hallitsi suvereenisti näyttämöä Kaarle V:nä. Muita keskeisiä henkilöitä olivat hänen hullu äitinsä Juana (Christa Mayer), siskonsa Eleonore (Gun-Brit Barkmin) ja veljensä Ferdinand (Dean Power) sekä vaimonsa Isabella (Anne Schwanewilms). Nuoren ja epävarman rippi-isä Juan de Reglan osan teki mainiosti Janus Torp. Miehiä Kaarlen elämän varrelta esittivät mm. Wolfgang Ablinger-Sperrhacke (Frans I), Markus Eiche (Luther), Kevin Conners (Pizarro) ja Peter Lobert (sulttaani Suleiman I Suuri).