Uusi Donizettin ooppera näyttämölle – vuonna 2019!

21.11.2019 Gaetano Donizettin ooppera L'ange de Nisida Teatro Donizettissa Bergamossa

Jatkoin Milanosta junalla läheiseen Bergamoon, jossa on taasen meneillään kaupungin oman pojan Gaetano Donizettin nimeä kantava oopperafestivaali. Sen ohjelma keskittyy luonnollisesti Donizettin oopperoihin, mutta muutakin musiikkia on yleensä tarjolla ainakin konserteissa.

Tänä vuonna vierailulleni oli aivan erityinen syy, sillä Bergamossa oli luvassa Donizettin ooppera L'ange de Nisida ja sen forma scenican kantaesitys. Teos on siis sävelletty 1839! Donizetti ennakoi oopperan aiheen vuoksi hankaluuksia Italian sensuurin kanssa ja sopi kantaesityksen Ranskaan. Pariisilainen seurue ehti kuitenkin mennä säveltäjän mittavasta taloudellisesta tuesta huolimatta konkurssiin, teos jäi kokonaan esittämättä ja Donizetti menetti rahansa. Säveltäjä muokkasi seuraavana vuonna oopperasta uuden (edelleen ranskankielisen) version La favorite, jota on hiljattain esitetty useissa oopperataloissa.

Bergamolaisten leveily kantaesityksellä on kyseenalainen asia, sillä Lontoon Royal Opera House ehti esittää L'ange de Nisidan jo kesällä 2018 – tosin vain konserttiversiona. Joten täsmällisesti ottaen festivaalin pitäisi puhua näyttämöllisestä ensiesityksestä. Oman lisävivahteensa tuotantoon toi se, että esityspaikkana oli Teatro Donizetti. Tämä upea teatteri avattiin tulipalon jälkeen uudelleenrakennettuna vuonna 1800. Se on ollut remontissa helmikuusta 2018 saakka ja 18 miljoonan euron urakan pitäisi valmistua kesällä 2020. L'ange de Nisidan kaksi esityskertaa oli järjestetty keskelle rakennustyömaata. Yleisö oli sijoitettu kolmelle alimmaiselle parvelle sekä näyttämölle rakennettuun irtokatsomoon. Orkesteri soitti montussaan, mutta peilikuvana normaaliin verrattuna (kapellimestari katsoi saliin eikä näyttämölle päin) ja kuoro oli sijoitettu neljännelle parvelle.

Permannon istuinrivit olivat peruskorjauksen vuoksi vielä pois paikoiltaan ja niiden paikalle oli rakennettu tilapäinen esiintymislava. Se oli peitetty kankaalla ja valtavalla määrällä A4-monistesivuja. Muuta varsinaista lavastusta ei ollut, mutta lavaan projisoitiin ylhäältä päin erilaista kuvitusta. Jotenkin ihmeellisesti ohjaaja Francesco Micheli sai kokonaisuuden toimimaan vaatimattomista puitteista huolimatta. Kaikki tapahtumat ja liikkeet oli mietitty hyvin tarkkaan ja henkilöohjaus oli viimeisteltyä. Margherita Baldoni oli suunnitellut puvustuksen, josta löytyi paljon mielikuvituksellisia yksityiskohtia – esimerkkinä Sylvian paperinen puku, joka revittiin pois hänen yltään.

Musiikillisesti ilta oli loistava. Niin orkesteri, kuoro kuin solistitkin kuuluivat tilassa vaivattomasti, eikä laulajien tarvinnut pinnistellä lainkaan. Kuulokuva oli aivan erityinen, kun solistit olivat yleisön keskellä, tavanomaista lähempänä. Donizettin upea musiikki vei mukanaan! Kapellimestari Jean-Luc Tingaud oli aivan mahtava ja häntä tarkasti seurannut Orchestra Donizetti Opera soitti kuin unelma. Solistien taso oli häkellyttävän korkea – voi mitä ääniä! Don Fernand d'Aragon, Napolin kuningas, oli Florian Sempey ja hänen kamariherransa Don Gaspar oli Roberto Lorenzi – molemmat erinomaisia kykyjä. Leone de Casaldin roolissa yllätti huikeasti laulanut tenori Konu Kim. La comtesse Sylvia de Linares oli viehättävä Lidiia Fridman ja Le moinen eli Munkin osassa jylisi Federico Benetti. Ainoan pienen miinuksen annan Coro Donizetti Operalle, joka kyllä lauloi vahvasti, mutta ei aina malttanut seurata kapellimestaria täysin yhtenäisenä.