Legendaarinen Beethoven-konsertti

10.11.2019 Beethoven – Akademie 22.12.1808 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Lähes uudenkarheassa Theater an der Wienissä kuultiin kummia 22.12.1808: konsertti, jonka jälkeen mikään tai ainakaan kaupungin musiikkielämä ei enää ollut entisellään (vaikka osa kriitikoista ja yleisöstä suhtautuikin ohjelmaan nuivanpuoleisesti). Kyseessä oli Ludwig van Beethovenin Akademie-sävellyskonsertti, jossa hän toimi itse pianosolistina. Tämä oli hänen viimeinen julkinen esiintymisensä pianistina, sillä etenevä kuuroutuminen esti pian konsertoimisen.

Beethoven oli 1800-luvun alussa hyvin suosittu "kotimusiikin" eli esimerkiksi sonaattien ja muun kamarimusiikin säveltäjä ympäri Eurooppaa. Tässä konsertissaan hän esitteli kattavalla valikoimalla musiikkinsa "julkisia" teoslajeja, kuten sinfonia, messu ja konsertto. Sävellyksistä neljä kuultiin konsertissa ensimmäistä kertaa.

PianoEspoo-festivaali toi Akademie-konsertin ohjelman ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan suomalaisten kuultaville. Teosten järjestystä oli tosin muutettu hieman ja pianofestivaalille sopien viides sinfonia esitettiin pianolla, eikä alkuperäisenä orkesteriversiona. Konsertin orkesterina toimi Helsingin Barokkiorkesteri johtajanaan Taavi Oramo. Alun perin kapellimestariksi piti saapua puolalainen Jan Tomasz Adamus, mutta hän joutui perumaan keikkansa.

Alkuun kuultiin konserttiaaria Ah! perfido, jonka Helena Juntunen lauloi dramaattisesti ja hienosti eläytyen. Toisena numerona soi Sinfonia nro 6 F-duuri, jonka pastoraalitunnelmia Oramo alleviivasi ehkä tarpeettomankin paljon, varsinkin hitaassa osassa.

Ensimmäisen väliajan jälkeen jatkettiin kahdella Messu C-duurin osalla: Gloria ja Sanctus soivat iskevästi ja värikkäästi Tapiolan Kamarikuoron ja HeBO:n toimesta. Solisteina oli Sibelius-Akatemian nuoria laulajia: Elisaveta Rimkevich, Sofia Buono, Aarne Mansikka ja Juhana Kotilainen. Pianokonsertto nro 4 G-duurin solistina taituroi Paavali Jumppanen. Käytössä oli soinniltaan jännittävä vuoden 1882 Bösendorfer, joka kuulosti ainakin tämän salin akustiikassa hieman kuivakkaalta.

Toisen väliajan päätyttyä lavalle saapui Ashley Wass. Hän soitti Sinfonian nro 5 c-molli Franz Lisztin sovituksena soolopianolle. Tämä virtuoosinen esitys teki minuun ehkä suurimman vaikutuksen koko ohjelmassa. Wass oli aivan ilmiömäinen ja hänen soittamansa Erardin (1889) sointi oli kaikessa jaloudessaan ja sävykkyydessään aivan jumalainen.

Tarmo Peltokoski esitti improvisoimansa Pianofantasian Bösendorferilla. Hän käytti loistavasti hyväkseen Beethovenin tunnettuja teemoja ja seikkaili välillä esimerkiksi tangon maailmassa. Kokonaisuus oli taidokas ja toi esille soittajan teknisen taituruuden. Sopivasti hauskan esityksen lopuksi Peltokoski heittäytyi istuimeltaan selälleen lattialle, ja yleisö villiintyi!

Konsertin päätti Kuorofantasia, joka on sekä teemaltaan että rakenteeltaan sukua yhdeksännen sinfonian päättävälle Oodi ilolle. Pianosolistina toimi Jumppanen ja laulusolisteina edellä mainitun neljän lisäksi Júlia Pérez ja Niilo Erkkilä.